Pekka Kunnari kirjoitti asiaa Niinistön jatkokaudesta (LK 14.9.). Tosin on siinä myös se, haluaako Niinistö jatkaa.
Kannatan esitystä poikkeuslaista. Ellei eduskunta saa sitä aikaiseksi, mitä epäilen, Niinistöllä pitäisi olla oikeus ryhtyä ehdokkaaksi. Jatkokauden myötä presidentille on annettava täydet valtaoikeudet sekä sisä- että ulkopolitiikkaan – hallituksen ja eduskunnan hajottamiseenkin tarpeen vaatiessa.
Nyt kuuluu kysymys, että eikö se ole Kekkosen ajan diktatuuria. Ei, vaan demokratiaa, koska eduskunnalla olisi määräenemmistöllä oikeus kumota presidentin päätökset kuten Kekkosen aikanakin. Kun Kekkonen toimi kansan hyväksi sisä- ja ulkopolitiikassa, kuten uskon Niinistönkin toimivan, näin toimi myös eduskunta.
Näin loppuisi ehkä nykyinen "minun ja minun puolueeni kannatus"-pelleily eduskunnassa, joka on nykyään verrattavissa lasten hiekkalaatikkoleikkeihin. Siinä tärkeintä on puolueen kannatus ja näyttävä riitely puolueiden kesken. Poliitikot konttaavat nenä maassa eurostoliiton epädemokratian jalkojen juuressa.
Eduskunnan pitäisi olla kansan edustuslaitos – yhdessä toimimista kotimaan, kansan ja nimenomaan sen köyhimmän osan hyväksi. Rikkaat pärjäävät ilman verotukia. Nyt mennään päinvastoin eli isotuloisia hellitään ja pienituloisia kuritetaan, kun vaalirahoittajien käskystä mennään vaikka järveen.
Tulee mieleen taannoinen markettimatkani. Keräsin kassalta tavarat kasseihin ja kävelin ulos, missä vastaan tuli vanhempi herrasmies. Hän tuumasi, että kävit kaupassa. Paljonko edestä ostit, kun noin helposti kantelet tavaraa autoosi? Vastasin, että puoliso jäi kassalle maksamaan, ja että kuulosti yli 300 euroa olevan hinta. "Olisitko kantanut noin keveästi kassit, jos olisit ostellut tavaraa 1 800 markalla", herrasmies kysyi. "En, eikä autoon olisi se lasti mahtunut." "Niinpä niin", tuumasi mies.