Ostin viime vuonna ensimmäisen järjestelmäkamerani. Ennen kameran ostoa olin laiska puhelimella kuvaaja. En kuvannut edes matkoilla, juhlissa tai illanvietoissa, vaan tyydyin siihen, että muut tallensivat ikimuistoiset hetket puolestani.
Ensimmäiset viikot vietin uuden kameran kanssa luonnossa etsien kauniita hetkiä tallennettavaksi. Sulkiessani oikean silmäni ja painaessani vasemman silmäni kiinni kameran etsimeen, kaikki näytti kauniilta. Tuntui siltä, että olin kameran sisällä, kuin minä ja kamera olisimme yhtä. Etsin sopivaa kuvakulmaa kohteelleni, joka oli yleensä puu, ja hengitin muutaman kerran syvään, jotta käteni pysyisivät vakaana kuvaushetkellä.
Painoin laukaisinta, varmana siitä, että olin tallentanut muistikortille palan luonnon kauneutta. Todellisuus kuitenkin paljastui kameran galleriasta. Etsimen läpi näkemäni kauneus oli latistunut huonoksi kuvaksi, joka ei antanut oikeutta puiden kauneudelle.
Aloin kantaa kameraa mukanani kaikkialle. Tavoitteenani oli kehittyä kuvaajana ja kaventaa kuilua sen välillä, mitä näen kameran etsimen läpi, ja miltä valmis kuva näyttää. En voinut olla huomaamatta raskasta kameraa, joka liikkeessä paiskautui tasaiseen tahtiin kylkeäni vasten kuin muistuttaakseen ottamaan kuvia. En voinut enää olla laiska kuvaaja kuten silloin, kun mukanani oli vain puhelimeni kamera, jonka olemassaolon usein unohdan kauniissa hetkissä.
Kuvasin kaikkea. Muistikorteillani on kuvia niin puiden oksista, roskakoreista kuin bussia odottavista ihmisistä. Vaikka kamera sujahtaakin kuvaushetkien jälkeen takaisin kassiini, sen vaikutus ei nykyään katoa silmistäni. Olen oppinut katsomaan maailmaa kuin kamera olisi jatkuvasti silmieni edessä.
Vuosi jatkuvaa valokuvaamista on pakottanut minut tarkastelemaan jokaista hetkeä kuin se olisi ikuistamisen arvoinen. En enää vain katso eteenpäin, vaan todella näen, mitä edessäni on. Jokainen luonnon ja urbaanin ympäristön yksityiskohta on täynnä jännitystä, ja jokaisella vastaantulijalla on kasvoissaan jotain todella kaunista ja valokuvauksellista.
Olen vuoden aikana kehittynyt mielestäni ihan hyväksi kuvaajaksi. Kuvieni kauneus on minulle kuitenkin toissijaista, sillä kameran ansiosta olen oppinut näkemään jokaisen hetken tarkemmin omilla silmilläni.