Marjakäräjillä pohditaan, onko kalanpääkeitto oikeaa ruokaa. Thaimaalaiset söivät leireissään pitkän mustikankeruupäivän jälkeen iltasin lohenpääkeittoa.
Toimittajat ja tuomarit ovat vieraantuneet luonnosta, kun eivät osaa ruotia kalanpäitä, perinneruokaa. Tuskin tietävät, mitä tarkoittaa lappilainen sanonta "Ahvenen päässä on enemmän syötävää kuin köyhän miehen aitassa." Itse syön kalanpäitä harva se ilta.
Talviverkot ovat pyynnissä Vietosella. Kalat selvitetään verkoista järvellä. Tainnutus, verestys ja kalat boksiin jääveteen. Merrat tyhjennetään mateista, jonka jälkeen niiden verestys ja perkaus. Kuhat ja hauet fileerataan. Päät, maksat ja mäti otetaan talteen. Lapin herkku, mateen mäti säästetään juhla-ateriaksi.
Iltasella laitan kuhan ja hauen päät kattilaan kiehumaan. Sekaan merisuolaa, maksat ja mäti. Ruotiminen aloitetaan hauesta, elämänkalasta. "Sata päätä hauen päässä, kaikilla nimensä." Syödään poskilihat, uimuset ja selvitetään ruodot. Silmät ja aivot syödään kuten inuiitit tekevät, niissä on kalarasvaa, energiaa. Herkkuna syödään maksat ja mäti.
Suola on sopiva, kun kalaliemen pystyy juomaan. Kalanruotokeitossa pinnalle kattilassa nousee rasva, jota ennen sanottiin voiksi suomalaisugrilaisissa kielissä. Järvikalan fileet pitää paistaa ilman voita, sillä kolesterolivoi eliminoi luonnonkalan terveellisyyden.
Kalanpääkeiton ruotimista pähkäiltyään laamannit ja tuomarit menevät Pohjanhoviin syömään nilviäisiä – rapuja, missä ei ole mitään syömistä, vaan kitiinikuorta. Olisi enemmän perinneruokaa, jos pöytään kannettaisiin kuhan ja hauenpäitä ruodittaviksi. Voisi tutkia, mikä on hauen päässä airo, mikä luu on nimeltään isoäidin käsivarsi.
En tarvitse rapuja ryyppäämiseen. Vähät paloviinat voi nauttia lääkkeeksi terveellisen kalanpääkeiton jälkeen.