Yksityisten asuntosijoittajien syyllistäminen Rovaniemen asuntopulasta on saanut kohtuuttomat mittasuhteet ja näkökulma ansaitsee tulla haastetuksi.
Yksityisten sijoittajien tehtävä ei ole tuottaa kohtuuhintaista asumista vaan tuottoa omistajalle. Puutteellisen lainsäädännön oloissa tuottoa haetaan myös parempaa tuottoa tuovasta lyhytvuokrauksesta. Se on markkinatalouden logiikkaa, ei moraalitonta.
Sijoittajien syyttelyn sijaan meidän tulee kysyä, mistä kohtuuhintaista asumista pitäisi löytää?
Rovaniemi siirsi vuokra-asuntonsa KAS-asunnoille vuosituhannen vaihteessa ja on yhä KAS:n suurin omistaja. Sen jälkeen KAS:n tytäryhtiö Rovatalo on vähentänyt Rovaniemellä asuntojaan noin tuhannella. Asunnot sijaitsivat kaupungin reuna-alueilla, eivätkä kelvanneet hakijoille. Ne myytiin ja päätyivät yksityisten käyttöön.
KAS on keskittänyt rakentamistaan keskustan läheisyyteen ja todennut avoimesti, että vain keskustan tuntumassa kohteet saadaan vuokrattua. Rovaniemellä käyttöön otetun vyöhykemallin mukaisesti mitä lähemmäs keskustaa tullaan, sitä kalliimpia ovat myös tontit.
Tuloksena on kaksinkertainen tukiriippuvuus. Ensin valtio maksaa korkotukea, jotta asunto voidaan rakentaa. Sen jälkeen se maksaa asumistukea vuokralaiselle, jotta tämä selviytyisi vuokrasta. Julkiset varat kiertävät järjestelmän kautta takaisin korkeisiin tonttihintoihin. Tämä ei ole kestävää.
On tunnustettava tosiasiat: kohtuuhintainen asuminen keskustassa on mahdotonta ilman veronmaksajien vahvaa tukea. Eikä yhteiskunnan tehtävä ole mahdollistaa keskustassa asuminen veronmaksajien rahoilla.
Jos Rovaniemi haluaa kohtuuhintaista asumista, sen on suunnattava kaavoitusta alueille, joissa se on oikeasti mahdollista, ja tuettava näitä alueita paremmilla joukkoliikenneyhteyksillä ja palveluilla. Kohtuuhintaista asumista ei ratkaista syyllistämällä sijoittajia, vaan rohkeilla kaavoitus- ja liikenneratkaisuilla.