Irtisanomisten vaara: Laphan hen­ki­lös­töä kos­ke­vat yt-neu­vot­te­lut alkavat tors­tai­na

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Kolumni

Kää­ri­jän kum­mal­li­nen kieli – suo­ma­lai­nen vii­su­kär­tyä­jä uskoo lu­jas­ti, ettei tällä kie­lel­lä voi kuin hävitä

Jaakko Laitinen on rovaniemeläinen vapaa taiteilija ja Uuden Rovaniemen kolumnisti.
Jaakko Laitinen on rovaniemeläinen vapaa taiteilija ja Uuden Rovaniemen kolumnisti.
Kuva: Jussi Leinonen

Rovaniemen musiikkikirjastolla maanantaina näytetyssä mainiossa Huntu – kun okkultismi saapui Suomeen -dokumenttielokuvassa eräs haastateltavista vertasi suomalaisia kansana Clark Kentiin, joka on unohtanut olevansa Teräsmies, arvellen supervoimamme olevan outous ja suomen kielen yksi sen ilmenemismuoto.

Väite on tavallaan pöyristyttävä ja sitä on vaikea purematta niellä, mutta itse suomen kieltä työkseni ja ilokseni sorvailevana en voi olla siitä viehättymättä. Suomen kieli tarjoaa käyttäjälleen vaikkapa sananmunnosten kaltaisten ehtymättömän ilon ja hämmästyksen lähteen, jonka kaltaiseen en ole muiden kielten parissa törmännyt. Epäilemättä muissakin kielissä on omat ihanuutensa, mutta suomen kielen käyttelijänä voin parhaiten nautiskella oman kieleni ihanuuksista.

Onkin harmillista se huono itsetunto millä maailman onnellisin kansa suhtautuu maailman kenties runsaimmat sananmuunnosmahdollisuudet tarjoavaan kummalliseen kieleensä. Kun muiden maiden lentokentillä omankieliset Saapumiset ja Lähtemiset on suurimmalla, häveliäät suomalaiset laittavat nykymaailman ajan lingua francalla departuret ja arrivalsit isoimmalle ja kotimaiset kielet sivuun ja pienemmälle.

Tieteen maailmassa suomi menettää asemiaan englannille, suomalainen huonoa suomea puhuvan maahanmuuttajan vaihtaa kielen englanniksi ja Käärijän voitettua UMK-euroviisukarsinnat kärtysivät kansalaiset internetissä kuinka kielellämme kisoja ei varmasti voitettaisi. Viisuja on tällä vuosituhannella voitettu italiaksi, ukrainaksi, portugaliksi ja serbiaksi, mutta usko kielemme poikkeukselliseen inhottavuuteen on luja. Vaikea sanoa onko kärtyäjillä minkälaisia käytännön kokemuksia suomenkielisen musiikin esittämisestä Manner-Euroopassa, mutta omankohtaiset kokemukseni yleisöjen edessä ovat myönteiset.

Viisuja on tällä vuosituhannella voitettu italiaksi, ukrainaksi, portugaliksi ja serbiaksi, mutta usko kielemme poikkeukselliseen inhottavuuteen on luja.

Pessimisti ei pety, mutta optimisti voittaa parhaimmillaan kolmesti, ensin fiilistellessään tulevaa voittoa, voittaessaan ja voittoa muistellessaan. Käärijässä onkin kielen lisäksi ollut hienoa myös hänen epätyypillinen asenteensa hänen täräyttäessään menevänsä voittamaan eikä vain tekemään parhaansa ja katsomaan mihin se riittää. Toisaalta monet teelehtien lukijat ja muut ennusmerkkien näkijät pitävät jälleen edustajamme voittoa varmana.

Taiteen ja viihteen saralla on parempi epäonnistua loisteliaasti kuin onnistua surkeasti. Toivottavasti Käärijä ottaa showssaan käyttöön kielen lisäksi muutkin suomalaisen outouden supervoimat ja rohkaisee Clark Kent -kansakuntamme repimään Teräsmies-trikoonsa esiin.