Pian kylmenee: Lapissa voi olla ensi vii­kol­la pa­rin­kym­me­nen­kin asteen yö­pak­ka­sia

kolumni: Miksi työ ei löydä te­ki­jää, eikä tekijä työtä?

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Joulun toive

"Tiedän, että joulupukkia ei ole oikeasti, mutta on hauska kun voi narrata pikkuveljeä, se uskoo yhä oikeasti pukkiin."
"Tiedän, että joulupukkia ei ole oikeasti, mutta on hauska kun voi narrata pikkuveljeä, se uskoo yhä oikeasti pukkiin."
Kuva: Pekka Peura

Suhina korvassa lisääntyy, kohta se muuttuu sykkeeksi. Ei se paha ole, mutta häiritsee hiljaisuutta. Oikea jalka on vuoteella ihan suorana ja vasen käsi on koukussa pään vieressä. Liikautan sitä, hyvältä tuntuu. Koukistan polvet ja keinutan niitä puolelta toiselle, sekin tuntuu hyvältä. Mitä jos kävisin tänään hiihtämässä, isä voiteli sukset illalla. Tai jos auttaisin äitiä siivouksessa. Ei, äiti kyllä pärjää, mutta naapurin Teuvo on niin huonona, että sitä pitää auttaa. Menenkin luomaan lumet sen pihapolulta. Isä lähti töihin ja sanoi, että tuo tullessaan kuusen metsästä, kun jouluun on enää muutama päivä.

Tiedän, että joulupukkia ei ole oikeasti, mutta on hauska kun voi narrata pikkuveljeä, se uskoo yhä oikeasti pukkiin. Se on vielä niin pieni, vasta viisi vuotta. Minä sentään olen jo kolmannella luokalla. Niin se Teuvo, se on jo hirveän vanha ja sen kaveri Elma kuoli viime talvena. Teuvo on aina surullinen. Äiti vie sille monesti ruokaa tai käskee sen tulla meille syömään.

On mukava maata näin aamulla lämpimässä vuoteessa ihan hiljaa. Veli nukkuu vielä ja äiti meni navettaan jo aikaisin. Meillä ei ole enää koulua, mutta reppu on vielä sängyn vieressä. Jos isä tuo kuusen tänään, niin se viedään karjakeittiöön sulamaan. Minä saan auttaa äitiä sen koristelemisessa sitten aattona. On niin mukavaa kun saan ripustaa koulussa tehdyt lankatontut kuusenoksille. Äiti laittaa kynttilät ja heittelee kuuseen pumpulipalloja.

Antti-setä tulee sitten aamulla syömään puuroa, sekin on yksin. Äiti varmaan vie Teuvolle puuroa ja ehkä sillä on antaa lahjakin. Tykkään Teuvosta kun se ei koskaan huuda eikä komentele, ja nyt sillä on paha mieli. Antti on vanhapoika, äiti sanoo niin, ja sen huusholli tarvitsee naisenkättä silloin tällöin. Antti kaataa isän kanssa puita metsässä. Minä kävin kerran siellä katsomassa niitä, vein niille kahvia pullossa, jonka äiti laittoi villasukkaan, että kahvi pysyisi lämpimänä. Ne olivat silloin ihan lähellä parkkaamassa pöllejä.

Mikä se oli, joku narahti? Oliko se tonttuoven narahdus, hassua laittaa tontuille ovi. Emmi, kodinhoitaja, toi sen eilen. ”Pitää sitä sinullekin laittaa jotain joulua kun et itse pääse mitään ostamaan.” Tottahan se on, ei näillä jaloilla enää mihinkään kävellä. En minä kyllä mitään tonttuovea olisi ostanut vaikka olisin kauppaan itse päässyt, nykyajan omituisia hömpötyksiä. Tonttuovi! Tulisi se Emmi jo, auttaisi pukemisessa, haluaisin jo nousta. Lakana on kääriytynyt jalan ympärille ja vasen käsi on taas ihan turra.

Pääsen sentään vielä itse istumaan ja saan avattua television. Tulisipa kunnon uutisia, sellaisia kuin ennen. Kekkonen kävi Lapissa hiihtämässä Rutsevin kanssa. Naapurisopu on hyvä. Televisioko se noin suhisee, taitaa olla korvien väli taas.

Elsa Partala