Kävin kuopuksen kanssa kirjastoautossa kyläkaupan pihassa. Vaihdoin kuljettajan kanssa muutaman sanan kirjoittamisesta. Jo puolesta virkkeestä huomasin, että hän ymmärtää satujen tekemistä. Tuli kotoinen olo.

Kun joku ymmärtää sinua, tulet nähdyksi. Lapsesta huomaa helposti, miten vapauttavaa on, kun aikuinen kuulee ja näkee oikeasti, mitä hän tarkoittaa. Se tuo rauhallisen mielen. Sama meillä aikuisilla.