Päivät lyhenevät. Aamuhämärä alkaa melkeinpä yhtyä iltahämärhän. Luntaki satelee sillon tällön, ja jos ei saja, on pakkanen, niinkö talvela tapana on.
Jo syksyn mithan on tietenki iskeny kutomisvimma. Langat ja tikut on otettu esile, ja mietintä alkanu, kellekkä minkäkilaiset sukat tekisin joululahiaksi. Mulla tämä on jo kotua. Sillon kotilangat olivat harmajia, mutta vähän oli hankittu erivärisiä lankoja raioiksi. Niistä sitten sommittelin erilaisia raitoja kunki sukhin ja vanthuitten suihin.
Siinä vaihhesa, ko koulusa opetethin sukan kantapään teko, osasin sen jo. Olin jo monet sukat äitin opastamana kutonu. Äitilä oli vasemasta käestä kolme sormia poikki, niin hällä kutominen oli hankalaa. Siksi hän oliki opettanu kutomisen mulle jo pienestä pittäin. Sitä taitua tarvithin sillon kovasti.
Nykysin tehhän palion erillaisia jouluvalmisteluja. Laitethan valoja ja koristheita joka puolele. Mukavaahan se on, muuthempaa. Kunnat, työpaikat ja erillaiset yhistykset ja yhteisöt järiestävät pikkujouluja, jouluaterioita ja joululaulutilasuuksia, kaupoisa varsinki joulun tulo näkkyy ja kuuluu. Joka paikka on koristeltu valoila, tähilä, tontuila ja muita joulukoristheila. Taustalta kuuluu joulumusiikkia.
Joulun tulua ei pääse pakhon, miksi pitäskhän? Joskus on mukava heittäytyä iloshen ja koristhellishen tunnelmhan ja samala vaikka miettiä, mitä hyvvää kaikesta tariola olevasta valittis kothin ruokapöythän.
Ennen oli niin, että joulunalun aikana oli kotona hirven ja muutaki lihhaa. Ilmat olivat kylmenhet, että teurastukset saatto tehä ja kylmäsä lihat säilyvät.
Muistan, ko kerran meilä oli teurastettu sika. Isän sisar, Palosen täti, tuli meile. Hän puhisti sian suolet. Se oli melkonen prosessi. Ensin suolet käännethin, sitten poliethin lumesa aivan puhthaiksi, sitten ne panthin suolavethen ja muutamana päivänä niihin vaihethin uusi vesi, niin että vesi oli lopulta aivan kirkas, ja suolet olivat aivan valkeita.
Veri oli vispattu kovasti ja niin kauon, että siihen ei tullu ennää möykkyjä , ja se oli aivan juoksevaa. Täti sekotti siihen ruisjauhoja ja kypsiä ohraryynejä ja pikku hitusia rasvaa ja tietenki suolaa ja pippuria.
Makkarat tehthin suolhin ja keitethin ensin muuripaasa. Olipa kariakeittiösä hyvät tuoksut! Kariakeittiö oli puhas tila ylhensäki. Sielä pesthin maitoastiat ja puhasta kylmää ja kiehuvaa vettä oli koko ajan käytösä.
Ko makkarat oli keitetty, ne panthin isole uunipannule ja paistethin leivinuunisa. Ja olipa pirtisä hyvät tuoksut! Makkaroita oli usiampi uunipannullinen, että niitä riitti pitkäksi aikaa pottujen kans syyä.
Kinkkuhan se jouluruoka on, mutta sitä ei ollu aina. Joskus oli vain hirvenlihhaa, jota äiti laitto seittemänlitrasen emalikattilan täythen usiastiki lauantai- iltana. Sunnuntaiaamuna sitten se oli kypsää ja koko huushollisa oli sen tuoksu. Lihhaa syöthin pottujen kans ja jouluna sitten riissipuurua ja soppaa.