Joka kevät Me­ri-La­pis­sa nähdään har­vi­nai­sia sii­vek­käi­tä - al­ku­kuun ta­ka­tal­ves­ta pääs­tiin säi­käh­dyk­sel­lä.

Pikkulokki on tullut merenlahdille ja reheville lintujärville, mutta toistaiseksi pontevin rynnistys on puuttunut.
Pikkulokki on tullut merenlahdille ja reheville lintujärville, mutta toistaiseksi pontevin rynnistys on puuttunut.

Lyhytaikaiset kevään takatalvet ovat normaali ilmiö eivätkä muutaman päivän kestoisina uhkaa muuttomatkan rasituksista parhaillaan tokenevia lintuja. Eri asia on, kun rajut kylmänpurkaukset ja lumisateet osuvat huhtikuulle, esimerkiksi peippolintujen ja kiurujen vilkkaimpiin muuttopäiviin; silloin parvi toisensa jälkeen kääntyy lumikauhun pelästyttämänä kohti tulosuuntaansa. Ne palaavat kyllä myöhemmin takaisin.

Toukokuun kääntyessä loppua kohti huomattava osa linnuista on jo aloittanut pesintätouhut, joten tässä vaiheessa ei yleensä enää lähdetä pakomatkalle, vaikka pohjoiseen osuisi ankarakin ja pitkäkestoinen säähäiriö; lintujen on vain jäätävä elinpiireilleen odottelemaan kelien paranemista ja jatkettava pesimisurakkaansa. Joskus räntäsateiset ja hyvin kylmät kelit ovat yllättäneet jopa kesäkuun puolella, mikä on tiennyt pienille poikasille todella ankeita aikoja.

Takatalvet tappavat poikasia kylmyyteen ja ravinnon puutteeseen, vaikka emolinnut yrittävät tehdä kaikkensa jälkikasvunsa suojelemiseksi. Erityisen herkkiä tuhoille ovat metsäkanalintujen poikaset, jotka ovat alkuvaiheessa hyönteissyöjiä.

Tällä hetkellä tilanne Meri-Lapin lintumaailmassa on se, että suurin osa kevään muuttolintulajeista on jo tullut elinpiireilleen. Tulematta on lähinnä vain joitain kerttuslajeja ja arktisille alueille matkaavia läpimuuttajia sekä loppukevään bonuksina olevat harvinaisuudet.

Harvinaisten lintujen lista on jo nyt varsin edustava, ja se karttui toukokuun kahden ensimmäisen viikon aikana ilahduttavasti. Mitään superharvinaisuutta haaviin ei ole saatu, mutta alle kaksikymmentä kertaa Meri-Lapissa nähtyjä lajeja melkoinen nippu.

Runsaat 25 kertaa Kemin-Tornion seudulla tavattu isolokki yhytettiin Kalkkimaasta 3.5. Isolokki pesii Suomea lähinnä Huippuvuorilla ja Venäjän pohjoisosissa. Isolokkia selvästi harvinaisempi vieras alueellamme on toukokuun toisella viikolla Torniossa eri paikoilla nähty mustajoutsen (ilmeisesti kyseessä oli sama yksilö). Tämä laulujoutsenta vähän pienempi laji on tavattu Perämeren pohjukassa vajaat kymmenen kertaa. Harvinaisuuden hohtoa himmentää se, että kyseessä on melkoisella varmuudella tarhakarkulainen.

Harvinaisuuksienryhmään sujahtaa myös tiibetinhanhi, joka aiemmin tunnettiin intianhanhen nimellä. Laji on hivenen metsähanhea pienempi ja silmiinpistävän harmaa siivekäs, jolla on valkoinen pää, jota sävyttää kaksi mustaa poikkijuovaa. Tiibetinhanhi on havaittu alueellamme ennen vapun jälkeistä Tornion havaintoa 18 kertaa. Ensimmäinen havainto tehtiin Koivuluodossa 24.5.1969. Ilmeisesti samat kaksi yksilöä löysin neljä päivää myöhemmin Simon Ykskuusesta.

Tiibetinhanhi on lähtöisin Keski-Aasian vuoristoista. Sitä on istutettu myös Euroopan puolelle. Norjassa ja Englannissa on villiintynyttä kantaa.

Isojen harvinaisuuksien sarjaan kuuluu myös Pirkkiön Oraskerissa vappuna nähty jalohaikara, joka on aikaisemmin nähty Meri-Lapissa vain neljä kertaa. Tämän kevään havainto oli vasta toinen 2000-luvulta, joten harvinaisesta vieraasta on kyse. Jalohaikara on kokonaan valkoinen, liki kurjen kokoinen lintu.

Harvinaisten vieraiden kastiin putkahtaa miltei joka kevät ainakin yksi sorsalaji. Tällä kertaa rariteettina nähtiin ruostesorsa, jota muutamat lintujen ystävät pääsivät kiikaroimaan 4. – 5.5. Tornion Pukulmissa ja Pirkkiössä.

Pentti Rauhalan, Pekka Suopajärven ja Matti Suopajärven teoksessa Kemin – Tornion alueen linnut todetaan, että ruostesorsasta on ilmoitettu 70-luvun lopulta kaksi havaintoa, mutta niitä ei ole hyväksytty rariteettikomiteassa. Muita lajista ilmoitettuja havaintoja ei ole viime vuosikymmenten ajalta Meri-Lapista. Ruostesorsa on pienen hanhen kokoinen, Kaakkois-Euroopassa ja Keski-Aasiassa pesivä laji.

Petolintujen joukosta kevään harvinaisuuksien listalle on päässyt niittysuohaukka. Tämä tyylikäs haukkalaji havaittiin 8. – 9.5. Raumonjärvellä ja kaksi päivää myöhemmin Könölässä. Niittysuohaukka on tavattu alueellamme näitä tämän kevään havaintoja aiemmin vain kerran. Laji on hyvin harvalukuinen pesijä eteläisimmässä Suomessa ja muuallakin maassamme harvinainen vieras.

Pikkulintujen ryhmästä erottuvat harvinaisimpina edustajina isokirvinen ja harmaasirkku. Isokirvinen nähtiin 5.5. Keminmaassa, lentokenttäalueella ja harmaasirkku huhtikuun viimeisenä päivänä niin ikään Keminmaassa.  Ensin mainittu siivekäs on bongattu Kemin-Tornion alueelta tätä ennen vain kaksi kertaa; molemmat ovat syysmuuttohavaintoja lokakuulta 1999 ja vuodelta 2008. Myös harmaasirkusta on arkistossa kaksi vanhaa havaintoa: Karungista  syksyltä 1987 ja Kemin Järpistä kesältä 2005.

Lintukevään jälkijoukkojen lajilistalta ovat kotiutuneet jo loppukevään ja kesän sanansaattajat: haarapääsky, rästäspääsky, törmäpääsky, sinirinta, pikkulokki, tervapääsky, kalatiira ja lapintiira – muutamia mainitakseni, mutta onko kukaan vielä kuullut käkeä, joka tuo suven sanoman?