Ajokoirani Lissu oli onnistunut työnsä alkuvaiheessa jo niin hyvin, että ajettava oli löytynyt. Ajo alkoi aivan lähellä, mikä sopi minulle erinomaisesti. Yllättäen ajettavaksi joutunut pieni jänis juoksi suoraan minua vastaan, ohittaen saappaani noin metrin etäisyydeltä. Koira oli vain parikymmentä metriä jäljessä.
Ajo alkoi vakiintua normaaliksi, haukkua tuli tasaisesti ja vauhtiakin riitti. Tuolloin en vielä arvannut, mitä ihmeitä tänään oli tulossa.
Tiheässä metsässä kunnollista ampumahollia oli vaikea saada. Löysin lopulta pienen kumpareen, joka oli vastikään hakattu siemenpuuasentoon. Jänis kävikin näyttäytymässä aukon reunalla sen verran, että ehdin ampua yhden laukauksen. Toivottua vaikutusta ei ollut, vaan koira jatkoi vauhdikasta menoaan ääntä säästelemättä.
Evästauon jälkeen seurasin puhelimelta ajon edistymistä. Hämmennyin aika lailla todetessani vauhdin olevan tasan nolla kovasta haukusta huolimatta. Olikohan ajon kohde vaihtunut, vaikkapa ilvekseen?
Sain koiran näkyviin tutun metsätien varressa. Aivan kunnossa se näytti olevan. Outoa oli se, että koira haukkui erästä koivukuitupinoa.
Asetuin koiran taakse seuraamaan tilannetta. Välillä Lissu työnsi päätään pinossa olevaan, tavallista isompaan reikään. Se ei päässyt kuin kaulaa myöten pinon sisään. Silloin jostain mieleeni tuli vanha lastenlaulu, jossa alettiin jo aavistaa, mistä löytyy se kadonnut vyö. Tai ehkä löytyy jokin muu tällä kertaa, mutta mikä onkaan piilossa?
Sidoin vastaan hangoittelevan koirani puuhun kiinni, haukku ei siitä ainakaan heikentynyt. Työnsin käteni samaan pinon aukkoon, mitä koira edelleen herkeämättä tuijotti. Sain käteni kyynärpäätä myöten pinon sisään, kun laulu vaihtui: nyt oli kyseessä lämmin, hellä, pehmoinen. Käsitin silittäväni jäniksen selkää!
Sain saaliseläimen takajalat vangittua kouriini ja vedin hurjasti sätkivän jäniksen päivänvaloon. Jänöparka kiljui hirveällä äänellä, samalla Lissun haukku nousi falsettiin. Mistään luonnonrauhasta ei ollut puhettakaan!
Olen ollut pitkään tietoinen, että puupinossa voi hyvinkin olla linnun pesä ja tietenkin monenlaista ötökkää, sieniäkin. Nähtävästi siellä voi olla myös riistaa. Monimuotoisuus toteutuu joskus yllättävän hyvin.