Kansanedustajille maksettavista kulukorvauksista on kiittäminen konkarikansanedustaja Paavo Väyrystä (kp.), jonka asumisjärjestelyistä syntynyt jupakka johti aikanaan koko järjestelmän syntyyn. Kiista tunnetaan niin sanottuna jalasmökkikohuna, jossa Väyrysen asuinpaikkaa puitiin aina oikeudessa asti.
Vuonna 1982 Väyrynen toimi keskustapuolueen puheenjohtajana ja kansanedustajana. Hänet oli valittu eduskuntaan Lapin vaalipiiristä, mutta hän asui vakituisesti perheensä kanssa Helsingissä. Henkikirjoituskunnakseen Väyrynen ilmoitti kuitenkin lappilaisen Keminmaan, ja sillä perusteella hänelle maksettiin päivärahaa.
Tuohon aikaan maakunnissa asuvat kansanedustajat saivat päivärahaa valtiopäivien istuntopäiviltä, ja päivärahan määrä riippui kodin ja Helsingin välisestä etäisyydestä.
Kohu syntyi, kun kävi ilmi, ettei Väyrysellä ollut Keminmaassa varsinaista asuntoa vaan kesämökiksi soveltuva, siirrettävä jalasmökki ja erillinen saunarakennus. Tiedotusvälineet puivat kiistaa ahkerasti, ja jalasmökistä kehkeytyi vuoden kuumin poliittinen puheenaihe.
Päivärahat perittiin takaisin
Väyrysen ja muutamien muiden kansanedustajien asumisjärjestelyt päätyivät silloisen oikeuskanslerin Kai Kortteen pöydälle. Alkuvuonna 1983 antamassaan päätöksessä Korte määräsi, että perusteettomasti maksetut päivärahat peritään takaisin.
Takaisinmaksuun joutui Väyrysen ohella myös kansanedustaja Lasse Lehtinen (sd.), jonka vuokra-asuntoa Kuopiossa ja maatilaa Varpaisjärvellä ei voitu oikeuskanslerin mukaan pitää hänen vakituisina asuntoinaan. Lehtinen putosi eduskunnasta seuraavissa vaaleissa.
Sen sijaan muun muassa kansanedustaja Johannes Virolaisen (kesk.) asumisjärjestelyt saivat oikeuskanslerilta puhtaat paperit.
Korkein hallinto-oikeus puolestaan otti kantaa Väyrysen kotipaikkaan ja määräsi hänet helsinkiläiseksi. Sittemmin Väyrynen on edustanut eduskunnassa sekä Uudenmaan että Lapin vaalipiirejä.
Näiden tapausten jälkeen Korte esitti koko päivärahajärjestelmän uudistamista. Syntyi nykyinen kulukorvausjärjestelmä, jossa kansanedustajille maksetaan korvausta työhön liittyvistä asumis- ja matkakuluista könttäsummana.
Muutoksen jälkeen yksittäisten kansanedustajien asuinpaikoista on aika ajoin keskusteltu, mutta tapaukset eivät ole johtaneet viranomaistoimiin.
Jalasmökki vaivaa vieläkin
Jalasmökkikohun jälkeen Väyrysen pitkällä poliittisella uralla on riittänyt käänteitä, mutta Väyrystä itseään tapaus kismittää edelleen, sanoo politiikan tutkija, yliopistonlehtori Mika Luoma-aho Lapin yliopistosta.
Luoma-aho on seurannut Väyrysen vaiheita etenkin viime vuosina. Viime vuonna Väyrynen käsitteli jalasmökkikohua itse kirjoittamassaan ja esittämässään kesäteatterinäytelmässä, joka käsitteli Suomen poliittista lähihistoriaa. Näytelmässään Väyrynen nimitti jalasmökin synnyttämää kalabaliikkia “ensimmäiseksi poliittiseksi murhayritykseksi”.
–Paavo on sillä tavalla eetoksellinen kaveri, että hän ajattelee itsensä suoraselkäisenä, oikeamielisenä poliitikkona. Tämä on yksi suurimmista asioista, joka häntä on matkanvarrella jäänyt mietityttämään, Luoma-aho sanoo.
Kulukorvaukset
Kansanedustajien kulukorvaukset nousivat esiin, kun Iltalehti uutisoi kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps.) ja kansanedustaja Ville Vähämäen (ps.) asumisjärjestelyistä.
Hakkarainen ja Vähämäki ovat saaneet korotettua kulukorvausta, vaikka heidän eduskunnalle ilmoittamansa kakkosasunto ei ole tarkoitettu vakituiseen asumiseen, vaan kyseessä on saunatila.
Eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rauhio on luvannut selvittää Hakkaraisen ja Vähämäen asumisjärjestelyt.
Kansanedustajille maksettavat kulukorvaukset poikkeavat työnantajien muille matkatyöläisille maksamista päivärahoista ja kilometrikorvauksista.
Kansanedustajat saavat verottoman kulukorvauksen kuukausittain könttäsummana riippumatta todellisista, työhön liittyvistä matka- tai asumiskustannuksista.
Kulukorvauksen määrä on 986,81 tai 1 315,75 tai 1 809,15 euroa, riippuen edustajan vakituisesta asuinpaikasta.