Ylen A-studiossa käytiin 8.5. keskustelu, jossa olisi ollut ainekset hyvään artikkeliin. Lapin Kansan pääkirjoitustoimittaja valitsi toisin ja teki pääkirjoituksen (12.5.), joka saattaa toki miellyttää ilmastoskeptikoita. Toimittajan päätarkoitus vaikuttaa olleen vinoilu.
EK:n Janne Peljo, Metsäteollisuuden Paula Lehtomäki ja ilmastopaneelin Markku Ollikainen puhuivat Suomen maankäyttösektorista, joka on muuttunut hiilinielusta päästölähteeksi. Metsät eivät enää riitä kompensoimaan muun maankäytön hiilipäästöjä. Lakiin kirjatusta tavoitteesta ei voida lipsua, todettiin.
Ollikainen tähdensi pahenevan ilmastonmuutoksen vaativan jopa tiukempia tavoitteita. Hän nimesi poliittisten toimenpiteiden puuttumisen hiilinieluromahduksen suurimmaksi syyksi ja luetteli ratkaisukeinoja: käytöstä poistettujen turvepeltojen ja turpeenottomaiden päästöjen vähentäminen ja metsän kasvun parantaminen auttavat hiukan, mutta metsäkato on pysäytettävä. Maankäyttösektorin pitäisi jo 2025 olla nettonollatilanteessa, mutta se ei toteudu, joten jos nieluoikeuksia on tarjolla, niitä joudutaan ostamaan 2,5–4 miljardilla eurolla.
Kysymykseen vaihtoehdoista hän esitti hypoteettisen esimerkin Metsähallituksen hakkuiden jättämisestä kahdeksi vuodeksi. Hinta jäisi hänen arvionsa mukaan murto-osaan nieluoikeuksien miljardeista, ja nettonielu kasvaisi yhdeksällä miljoonalla tonnilla. Esimerkki valaisi tilanteen vakavuutta.
Pääkirjoitustoimittaja pisti lainausmerkkeihin hiilinieluromahduksen, kyseenalaisti Ollikaisen arvion nieluyksikön hinnasta, kuittasi hypoteettisen ratkaisuesimerkin ”aivotuhnuksi” ja vaati ”jäitä hiilinieluhattuun”. Onko metsäteollisuus niin pyhä lehmä, ettei hakkuiden vähentämistä saisi mainita edes hypoteettisena esimerkkinä nytkään, kun metsien hiilinielun tiedetään pienentyneen rajusti lisääntyneen hakkuun ja hidastuneen kasvun vuoksi?
Puustoa katosi hakkuissa ja luonnon poistumana 2021 yhdeksän prosenttia enemmän kuin 2020 (Luken raportti). 2022 ja 2023 tilanne on vielä pahempi muun muassa järjettömän suurten sellutehtaiden materiaalitarpeen vuoksi ja Venäjän raakapuutuonnin loputtua.
Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piirin hallituksen jäsen.