Onnettomuudet: Mal­mi­ju­na suistui jälleen rai­teil­taan

Kuvagalleria: Pidetyn kiek­koe­ro­tuo­ma­rin ura päättyi Ro­va­nie­mel­lä

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Pääkirjoitus

Iso osa kan­sas­ta ei tiedä, että puuta kasvaa hak­kui­ta enem­män, ja että yk­si­tyi­set omis­ta­vat eniten metsiä – tie­tä­mät­tö­myys vää­ris­tää met­sä­kes­kus­te­lua

Suomalaisten metsätietoudessa on paljon parannettavaa.
Suomalaisten metsätietoudessa on paljon parannettavaa.
Kuva: Haapea Kirsi
Pääkirjoitus // 28.11.2023

Metsätaloudesta riippuvaisessa Suomessa on tapana siunailla EU-päättäjien metsätietouden heikkoa tasoa, vaikka korjattavaa näyttäisi olevan myös kotimaisessa metsätietoudessa. Euroopan metsäisimmässä maassa riittää puhetta metsistä ja niiden käytöstä, mutta tässäkään tapauksessa määrä ei korvaa laatua – iso osa suomalaisista ei tunne edes metsällisiä perusfaktoja.

Metsämiesten säätiön Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan vain reilu kolmannes suomalaisista tietää, että Suomen metsät ovat kasvaneet jo vuosikymmenien ajan enemmän kuin niitä hakataan. Lisäksi lähes puolet luulee, että valtio tai metsäteollisuus omistaa eniten metsiämme, jonka myötä ne voisivat säädellä halutessaan hakkuiden määrää tahtonsa mukaan.

Luonnonvarakeskuksen kahden vuoden välein toteuttama Valtakunnan metsien inventointi kertoo, että Suomen metsät kasvavat vuodessa noin 104 miljoonaa kuutiometriä, kun vuotuiset hakkuut ovat olleet viimeisen 20 vuoden aikana 48–78 miljoonaa kuutiometriä. Suomessa harjoitettu metsätalous on ollut jo pitkään laskennallisesti kestävää eli puuta kasvaa jatkuvasti hakkuita enemmän. Sen myötä puun määrä metsissämme on noussut 1970-luvun 1 500 miljoonasta kuutiosta tämän päivän 2 500 miljoonaan kuutiometriin.

Puun kasvu on kaksinkertaistunut vain reilussa 70 vuodessa, missä ajassa Lapin mänty ehtii hädin tuskin keski-ikään.

Eniten metsää omistavat Suomessa yksityiset, joiden hallussa on 60 prosenttia metsistä. Metsähallituksen hallinnoimien valtion metsien osuus metsäomaisuudestamme on alle 35 ja metsäteollisuuden vain noin seitsemän prosenttia.

Metsätietämättömyyden syitä voidaan vain arvailla. Vähintäänkin osasyy lienee ilmastonmuutoksen jatkuvan etenemisen myötä kärjistynyt, yhä kiihkeämpänä muotoja saava metsäkeskustelu, missä puubarrikadin eri puolille asettuneet osapuolet huutavat some-ajalle tyypillisesti toistensa ohi.

Tässä pelissä tunne ajaa järjen ohi ja faktoista poimitaan käyttöön vain ne, jotka palvelevat parhaiten omaa agendaa.

Ulospäin vaikuttaa siltä, että "metsäväki" on jäänyt "luontoväen" jalkoihin. Ympäristöjärjestöt ja erilaiset ympäristöalan asiantuntijat hallitsevat julkisuutta.

Metsätalouden toimijat, myös alan tutkijat, ovat joutuneet puolustuskannalle. Liian moni heistä on valinnut syyllistämisen ja maalittamisen ilmapiirissä vaikenemisen tien. Se on virhe, jonka myötä kansallinen metsäkeskustelu uhkaa muuttua yhä yksipuolisemmaksi.

Virheelliset käsitykset vievät metsäkeskustelua helposti väärään suuntaan. Rakentavaa keskustelua ei käydä tunteella, vaan tiedolla. Siksi on tärkeää, että metsäfaktaa on riittävästi tarjolla.

P.S.

Kolme neljästä suomalaisesta on sitä mieltä, että metsien talouskäyttö on yhteiskuntamme hyvinvoinnille ensiarvoisen tärkeää. Kaksi kolmesta sijoittaa Suomen kestävän metsätalouden kärkimaiden joukkoon. Vaikka usko metsäosaamiseemme on yhä luja, enemmistö tiedostaa sen, että metsään liittyy keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Valtaosa kansasta haluaakin metsänomistajille lisää korvauksia luonto- ja ilmastonäkökulmien huomioimiseen sekä avohakkuiden tilalle jatkuvaa kasvatusta – eniten jälkimmäistä toivovat tosin ne, joilla ei ole metsiä.