Onnettomuudet: Rat­ti­juop­po ajoi stop-mer­kin takaa auton eteen Tor­nios­sa

Lapin Kansan kalakilpailu: Suuria ahvenia ja hurjia har­juk­sia

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Isät eivät tule näh­dyk­si pal­ve­luis­sa

Suomessa on puoli miljoonaa mielenterveysomaista, jotka huolehtivat psyykkisesti sairastuneesta läheisestään. Moni heistä on isä.

Mielenterveyden haasteet vaikuttavat kaikkien perheenjäsenten arkeen ja hyvinvointiin. Puolison sairastuessa isän rooli perheen arjen pyörittämisestä kasvaa ja huoli sairastuneesta lisää henkistä kuormitusta. Tilanteet voivat olla vaikeita ja sairastumisella on vaikutuksia myös perheen talouteen. Ilman varhaista tukea ongelmat siirtyvät helposti sukupolvelta toiselle.

Monelta mieheltä puuttuu riittävä tieto siitä, kuinka sairastunutta voi tukea uupumatta itse. Moni mies pitää kunnia-asianaan, että perheestä huolehditaan, vaikka se ottaisi koville. On heikkoutta sanoa, ettei tahdo jaksaa. Haitalliset stereotypiat on aika romuttaa. Avun pyytäminen tai vastaanottaminen ei ole heikkoutta, vaan vahvuutta. Perhe ei tarvitse isää, joka on rikkonut ja uuvuttanut itsensä, vaan isän, joka voi hyvin.

Pärjäämisen kulttuuri sekä mielenterveys- ja päihdeasioihin liittyvä stigma voivat estää hakemasta tukea itselleen. Järjestökentältä tukea hakeneista vain pieni osa on miehiä.

Yksin ei tarvitse jaksaa ja tukea on tarjolla. Isille tukea arkeen-hanke on onnistunut tavoittamaan satoja tuen tarpeessa olevia isiä. Heidän viesti on ollut selkeä: neuvoloista saa tukea isyyteen, mutta siellä ei kysytä, kuinka jaksat.

On mahtavaa, että äitien jaksaminen huomioidaan ja sitä tuetaan. Nyt vain tarvitaan oivallus, että samat kysymykset voi esittää myös isille. Tämä vaatii toistoja: kysyminen tai tuen piiriin ohjaaminen yhden kerran ei riitä. Isät kertovat, että kaikkea ei voi sanoa ääneen äidin läsnä ollessa. He toivovat ammattilaisilta herkkiä tuntosarvia aistimaan, mitä mies haluaisi kertoa, muttei pysty. Ammattilaisen hienovaraiset vihjaukset eivät riitä, vaan pitää kysyä suoraan.

Isät hyötyvät vertaistuesta. Heidän on helpompi puhua asioista erityisesti miehille suunnatuissa ryhmissä. Miehet haluavat puhua asioista kaunistelematta. On helpotus huomata muiden käyvän läpi samoja ajatuksia. On huojentavaa, että joku kuuntelee ja ymmärtää, mistä oikeasti puhutaan. Vertaisryhmien isät ovat sanoittaneet, että isäryhmä on heille henkireikä, josta saa toivoa, voimaa ja työkaluja arjessa toimimiseen.

Miehet puhuvat, jos heiltä kysytään. Heillä on paljon sanottavaa. Kysytään jatkossa myös isiltä, kuinka jaksat. Sen jälkeen kuunnellaan.

Tiina Puranen

toiminnanjohtaja

Tiina Vartiainen

hankevastaava, ITUA-hanke, Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry