Isän ta­ri­nois­ta jäi jälki si­sim­pään – Yrjö Säk­ki­sen työssä kos­ket­ta­vin­ta on ve­te­raa­nien ta­paa­mi­nen


Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet tuovat Yrjö Säkkisen myös Rovaniemen sankarihautausmaalle ja Väinö Aaltosen suunnittelemalle muistomerkille. Säkkinen käy jo itsenäisyyspäivän aattona seuraamassa, kun partiolaiset sytyttävät kynttilät sankarihaudoille.
Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet tuovat Yrjö Säkkisen myös Rovaniemen sankarihautausmaalle ja Väinö Aaltosen suunnittelemalle muistomerkille. Säkkinen käy jo itsenäisyyspäivän aattona seuraamassa, kun partiolaiset sytyttävät kynttilät sankarihaudoille.
Kuva: Jussi Leinonen

Kun Lapin sotaveteraanipiirin toiminnanjohtajan Yrjö Säkkisen puhelin soi, langan toisessa päässä saattaa olla iäkäs veteraani. Puhelu alkaa kuulumisten vaihtamisella.

– Varsinaista asiaa soittajalla ei välttämättä olekaan. Hänelle on vain tullut tarve soittaa jollekin saadakseen kuulijan ja juttukaverin, Säkkinen sanoo.

Juuri veteraanien yksinäisyys on koskettanut Yrjö Säkkistä eniten, kun hän on viime vuosina kohdannut heitä työssään. Yksin kotonaan asuvan veteraanin asiat saattavat olla ulkoisesti kunnossa, mutta yksinäisyys on läpitunkevaa.

– Jotkut asuvat yksin, vaikka eivät enää pysty kunnolla huolehtimaan itsestään. He eivät ole ehkä edes huolineet apua, vaikka sitä olisi ollut tarjolla. Sodan kokenut sukupolvi on tottunut tulemaan toimeen omillaan ja ajattelemaan, että aina on joku muu, joka tarvitsee apua vielä enemmän.

Valtion kustantaa veteraanien palvelut

Veteraanien tukemisessa on tähän saakka ollut suuriakin kuntakohtaisia eroja eikä apua ole tarjottu kaikissa kunnissa riittävästi. Marraskuun alussa tilanteeseen tuli parannus lakimuutoksen kautta. Nyt valtio kustantaa kaikki veteraanien tarvitsemat kotiin vietävät palvelut.

– Kunnan tarvitsee vain kartoittaa jokaisen veteraanin kohdalla, mitä palveluja hän tarvitsee, ja sitten tuottaa tai ostaa nämä palvelut valtion piikkiin. Esimerkiksi Rovaniemellä kartoitus on tehty, ja palveluiden pitäisi nyt olla kunnossa, Säkkinen sanoo.

Lakimuutos tehtiin viime hetkellä, sillä veteraanien rivit harvenevat nopeaan tahtiin. Lapissa veteraaneja oli tämän vuoden alussa noin 800, mutta marraskuun alussa enää noin 650.

Veteraanien keski-ikä on 95 vuotta, ja valtaosa heistä on naisia. Naiset ovat saaneet rintamapalvelutunnuksen työskenneltyään sotatoimialueella esimerkiksi lottana, ilmavalvontatehtävissä tai karjanajajana evakkomatkalla.

Toiminnanjohtajan työllä suuri merkitys veteraaneille

Veteraanitoiminta on tuttua Yrjö Säkkiselle lapsuudesta saakka.
Veteraanitoiminta on tuttua Yrjö Säkkiselle lapsuudesta saakka.
Kuva: Jussi Leinonen

Kuusamossa syntynyt, mutta Rovaniemellä aikuisikänsä asunut Yrjö Säkkinen on tehnyt koko työuransa maanpuolustuksen parissa. Kun sotaveteraanipiirin toiminnanjohtajan osa-aikainen työ tuli haettavaksi, se tuntui sopivalta jatkumolta aiemmille tehtäville.

Veteraanitoiminta on Säkkiselle tuttua lapsesta saakka. Hänen isänsä oli sotaveteraani ja sotainvalidi, joka puhui kokemuksistaan paljon. Jossakin vaiheessa isän jutut kyllästyttivätkin Säkkistä, mutta se aika meni nopeasti ohi.

– Jonkinlainen jälki niistä tarinoista jäi sisimpään. Myöhemmin arvostukseni veteraaneja kohtaan on vain kasvanut, mitä laajemmin olen aiheeseen perehtynyt.

Säkkisen työhön kuuluu muun muassa erilaisia hallinnollisia tehtäviä sekä yhteydenpitoa paikallisyhdistyksiin ja liittoon. Arvokkainta työssä on veteraanien kohtaaminen.

– En etukäteen arvannutkaan, kuinka suuri merkitys tällä työllä on. Veteraanit arvostavat tätä uskomattoman paljon, ja itselleni tapaamiset veteraanien kanssa ovat usein herkistäviä, Säkkinen sanoo.

Mitalien jako herkisti

Erityisen liikuttavia kohtaamisia Säkkinen koki kevättalvella, kun Rovaniemelläkin jaettiin viimeiset Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan mitalit kaikille niille veteraaneille, jotka eivät sitä ennen olleet saaneet valtiollista huomionosoitusta. Näin saatiin päätökseen perinne, jonka jo presidentti Mauno Koivisto laittoi alkuun.

Mitaleita tuli koko Lappiin 440 ja Rovaniemelle 166. Säkkinen organisoi mitalien jakamisen ja oli myös itse vaimonsa kanssa niitä jakamassa. Suurin osa mitaleista vietiin veteraaneille kotiin.

– Veteraanit kokivat mitalin todella tärkeäksi. Melkein joka kerta lähdimme veteraanin luota pois tippa silmässä, Säkkinen muistelee.

Suomi 100 -juhla huippukokemus

Itsenäisyyspäivän vietto alkaa Yrjö Säkkisen perheessä jo aattona. Perheessä on partiolaisia, jotka perinteen mukaan kokoontuvat iltakirkkoon ja sytyttävät sen jälkeen kynttilät Rovaniemen sankarihaudoille.

Itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia Säkkinen on ollut itsekin järjestämässä ja osallistuu niihin aamusta alkaen. Illalla on mukava hiljentyä kotiin, kun ikkunalla palaa kaksi sinivalkoista kynttilää ja pihalla lippu liehuu salossaan.

Menneistä itsenäisyyspäivistä Säkkisen mieleen on jäänyt kaksi ylitse muiden. Vuonna 2002 Säkkinen vietti juhlapäivää Bosniassa kriisinhallintatehtävissä. Siellä hän sanoo pohtineensa, kuinka suuren työn Suomi onkaan kansankuntana tehnyt maan ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa.

– Vanhemmilta sukupolvilta on vaadittu äärettömiä voimainponnistuksia sotien aikana mutta myös niiden jälkeen. Heidän ansiostaan meillä on yhteiskunta, joka pääsääntöisesti toimii. Siitä voi olla kiitollinen.

Kahden vuoden takainen Suomi 100 -juhla on vielä tuoreessa muistissa. Monine tapahtumineen ja talkoineen se oli Säkkisen mielestä huippukokemus.

– Rovaniemellä esimerkiksi seppeletalkoiden suosio osoitti, että meillä on tarvetta tällaisiin yhteisöllisiin tempauksiin, joissa voi osoittaa arvostusta kotimaata kohtaan. Itselläni vain vahvistui tunne, että Suomi on hyvä maa, jota kannattaa puolustaa.

Kuka?

Yrjö Säkkinen

Syntynyt 1955 Kuusamossa.

Asunut Rovaniemellä vuodesta 1976.

Työskennellyt Puolustusvoimissa Lapin Ilmatorjuntarykmentissä 1976–2003, yrittäjänä 2004–2008, Maanpuolustuskoulutusyhdistyksessä 2008–2015 ja Lapin Sotaveteraanipiirin toiminnanjohtajana 2015 alkaen.

Perheessä vaimo Riitta ja hänen kolme lastaan sekä neljä aikuista jo muualla asuvaa lasta aiemmasta avioliitosta.

Harrastaa kuntosalia, suunnistusta sekä hiihtoa.