Kymmenkunta silmävammaa ja muutama palanut talo – vuodenvaihteen perinteisestä juhlailotulituksesta selvittiin tällä kertaa aiempia vuosia pienemmin henkilö- ja omaisuustappioin. Tämä ei luonnollisestikaan lohduta turmien kohteeksi joutuneita, eikä heitä, joille kyseinen "pommiyö" on vuoden stressaavinta aikaa.
Uuden vuoden kansalaisjuhlan näkyvin ja kuuluvin osuus on jakanut juhlakansan jo vuosikymmenien ajan kahteen ryhmään, kannattajiin ja vastustajiin. Edelliset näkevät ilotulitteet juhlariemun ja -ilon tuojina, kun taas vastustajat eivät voi ymmärtää sitä, mitä hauskaa ja varsinkaan järkeä on alkuillasta pitkälle yöhön kestävässä rahan haaskaamisessa ja pommituksessa, joka tekee lemmikkieläimetkin hulluiksi.
Moni suomalainen on valmis kieltämään ilotulitteiden myynnin jopa kokonaan. Tätä on myös yritetty.
Joulukuussa 2018 valmistuneessa, 65 000 allekirjoitusta keränneessä kansalaisaloitteessa vaadittiin käytännössä kaikkien ilotulitteiden käytön rajoittamista. Vaatimuksen ulkopuolelle jäivät vain tähtisädetikut ja pienet paukkupommit, joiden myyntiä ei voi EU-direktiivin nojalla rajoittaa.
Aloite eteni eduskuntaan marraskuussa 2019 ja talousvaliokunta käsitteli sen kaksi vuotta myöhemmin. Eduskunta hylkäsi aloitteen valiokunnan lausunnon pohjalta. Siinä muistutettiin, että pääasiassa Kiinassa valmistettujen ilotulitteiden myynti ja jakelu työllistää Suomessa sesonkiluontoisesti noin 1 600 henkilöä, ja että kuluttajamyynnin arvo on noin 21 miljoonaa euroa vuodessa.
Vaikka aloite hylättiin, se poiki jatkoselvityksen, jota on työstetty työ- ja elinkeinoministeriössä. Selvityksen on määrä valmistua piakkoin.
Selvittely on kohdistunut siihen, miten ilotulitteiden aiheuttamia, vuodesta toiseen jatkuvia haittoja saataisiin vähennettyä ja ilotulittamisen turvallisuutta parannettua. Tiukat, yksityiskohtaiset ohjeet ja suojalasipakko eivät ole onnistuneet poistamaan ongelmaa, jonka taustalla on usein niin ikään uuden vuoden juhlintaan perinteisesti kuuluva, tavallistakin runsaampi alkoholin käyttö. Usein uhreiksi ovat joutuneet ilotulitusta läheltä seuranneet tai jopa juhlinnasta täysin sivulliset.
Yhtenä keinona on väläytelty sitä, että ilotulitteita saisivat ostaa vain alan ammattilaiset erikseen järjestettäviin ilotulituksiin. Tämä olisi iso muutos nykytilanteeseen, missä ilotulitteita voivat ostaa kaikki 18 vuotta täyttäneet ilotulitteiden käyttötaidoista riippumatta.
Mahdollinen muutos ei olisi kaikkien mieleen, ja tyytymättömiä olisivat muutkin kuin ilotuliteperinteen kannattajat. Rakettien myyminen on tärkeä tulonlähde muun muassa urheiluseuroille, joista moni rahoittaa toimintaansa rakettikaupalla. Ostorajoitus tekisi tästä bisneksestä lopun.
Ilotulitteista aiheutuu kiistatta erilaisia ongelmia. Silmä- ja muiden vammojen lisäksi raketit sytyttävät tulipaloja, roskaavat ympäristöä, saastuttavat ilmaa sekä aiheuttavat paitsi eläimissä myös monissa ihmisissä ylimääräistä stressiä. Erilaisia asioita ja jopa perinteiksi luettuja tapoja on kielletty vähemmistäkin syistä.
Tältä pohjalta ilotulitteiden käytön keskittäminen alan ammattilaisten tai vähintäänkin alan turvallisuuskurssit käyneiden käyttöön on perusteltua ja kannatettavaa.
Pelastuslaitokset voivat turvallisuussyistä asettaa ilotulituskieltoja alueille, missä ilotulitteiden katsotaan aiheuttavan turvallisuus- tai tulipaloriskin. Käytännössä kiellot ovat koskeneet suurimpien kaupunkien keskustoja, Lapissa lähinnä Tornion Suensaarta, Kemin Sauvosaarta ja Kittilän Levi-keskusta. Kunnat ovat voineet järjestää niissäkin yleisiä ilotulitusnäytöksiä. Jostain kumman syystä keskusten lähellä, usein tiheästi asutuissa lähiöissä tulitus on voinut jatkua entiseen tapaan ikään kuin ne olisivat immuuneja samoille riskeille.