Vuonna 2018 Greta Thunbergin yhden ihmisen ilmastolakot laajenivat nuorten kansainväliseksi Fridays for Future -liikkeeksi. Nuoret vaativat päättäjiltä ilmastotoimia niin itse kriisin hidastamisen kuin koko oman tulevaisuutensa vuoksi, sillä maapallon elinkelpoisuuden tuhoutuessa mukana menisivät kaikki: inhimilliset elinolot ja rauhanomaiset yhteiskunnat.
2020-luvulla yhteiskunnallista diskurssia hallitsee kiistatta toinen teema: turvallisuus. Kiihkeänä turvallisuuspolitiikan aikakautena tarmoa ilmastopäätöksille luulisi löytyvän, sillä ilmasto on läpeensä turvallisuuspoliittinen kysymys. Ilman elinkelpoista planeettaa ei ole mitään mitä puolustaa.
Poliittinen tahtotila ilmastotoimille kuitenkin uupuu. Joulukuun alussa Petteri Orpon (kok.) hallitus linjasi lopuista ilmastosuunnitelmistaan, joiden voimin Suomen tulisi yltää kansallisiin ja EU-tason ilmastotavoitteisiin. Asiantuntijat ovat kritisoineet suunnitelmia niiden riittämättömistä kirjauksista. Hallituksen tavoitteet nojaavat pitkälti epävarmoina pidettyihin siirtymiin kuten liikenteen sähköistymiseen. Metsien tilan parantamiseen hallitus ei konkreettisia ratkaisuja esittänyt, vaikka metsät tulisi kiireellisesti palauttaa takaisin päästölähteestä hiilinieluksi.
Sen sijaan hallitus asetti historiallisen suuren hakkuutavoitteen: 80 miljoonaa kuutiota. Kansainväliset ilmastotoimet polkevat yhtä lailla paikallaan. Marraskuisessa YK:n ilmastokokouksessa päästiin sopuun päätöslauselmasta, joka jäi odotuksiin verrattuna laimeaksi: selkeää suunnitelmaa fossiiliriippuvuudesta irtautumiseksi ei syntynyt.
Näkymät tulevaan eivät ole kirkastuneet. Kuluneena syksynä tutkijat ovat varoittaneet ilmastokriisin etenemisen aliarvioimisesta ja kriittisten keikahduspisteiden saavuttamisesta. Pohjois-Atlantin kiertoliike saattaa pysähtyä jo tämän vuosisadan puolivälissä, mikä johtaisi Pohjoismaiden merkittävään kylmettymiseen.
Kriisin asteittaisessa etenemisessä mikään ei enää yllätä. Nykynuorille ilmastokriisi on jo olennainen sukupolvikokemus. Sen vaikutukset valuvat jatkuvasti konkreettisemmaksi osaksi elämäämme, myös pohjoisessa. Lapissa ilmasto lämpenee keskimäärin kaksi kertaa nopeammin kuin muualla maailmassa. Samalla pohjoisen merkitys Suomen turvallisuudelle ja huoltovarmuudelle korostuu ulkopoliittisessa epävarmuudessa. Siksikin elinkelpoisen maailman takaamisella on polttava kiire.