Ymmärsin viime vuonna ensimmäistä kertaa, että jokin on muuttunut. Olo ei tuntunut enää samalta kuin ennen, vaan väsymys painoi.
Väsymys oli sellaista, joka ei helpottanut hyvillä yöunilla. Se kumpusi jostain muualta.
Ymmärsin, mutta en kuunnellut itseäni. Ajattelin hoitavani vielä yhden asian. En suostunut pysähtymään, kunnes oli pakko.
Sen pakon teki terveydenhoitaja, joka kysyi harmittomasti, mitä minulle mahtaa kuulua.