Olemme huolissamme viestistä, jonka mukaan ikääntyneet ovat yhteiskunnalle kulu ja menoerä. Valtaosa ikääntyneistä voi hyvin.
Kysymys “Mihin hoitopaikkaan joudun, jos en voi enää asua kotonani?” on esillä ikääntyneiden kanssa käymissämme keskusteluissa. Osalle heistä on syntynyt tunne arvottomuudesta: “En ole tärkeä, olen taakka.”
Vuonna 2022 yli 65-vuotiaiden itsemurhia oli 181 – 139 miestä ja 42 naista. Itsemurhan teki 24 yli 85-vuotiasta. Juuri eläkeikään siirtyneitä itsemurhan tehneitä oli 39.
Riskitekijät voivat olla fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja psykososiaalisia. Yksinäisyys, taloushuolet ja päihdeongelmat sekä masennus ja ahdistuneisuus lisäävät itsetuhoisuutta. Tieto alkavasta muistisairaudesta voi viedä toivon ja tulevaisuus tuntuu ahdistavalta. Aiemmat itsemurhayritykset kasvattavat itsetuhoisuuden riskiä.
Itsetuhoisuus voi olla passiivista, jolloin omaa hyvinvointia lyödään laimin. Se voi olla lääkkeistä tai hoidoista kieltäytymistä, päihteiden käyttöä tai monipuolisen ravitsemuksen laiminlyöntiä. Suojaavia tekijöitä voivat olla hyvä avioliitto, toimivat sosiaaliset suhteet ja uskonnollinen vakaumus. Kokemus elämän merkityksellisyydestä, koti- ja lähiympäristön yhteisölliset toiminnat sekä hyvät ongelman ratkaisutaidot toimivat myös suojaavina tekijöinä.
Kaksi kolmesta itsemurhan tehneistä ikääntyneistä oli ollut vähän ennen tekoa yhteydessä terveydenhuoltoon. On tärkeää, että hoitotahot osaavat tunnistaa hoitoon hakeutuneen itsemurha-alttiuden ja ottavat asian puheeksi etenkin, jos henkilöllä on psykiatrisia oireita tai kuormittava elämäntilanne
Tutkimusten mukaan kysymykset itsetuhoisuudesta eivät lisää itsetuhoisuutta. Itsemurhariskiä vähentää myös laadukas masennuksen ja somaattisten sairauksien hoito.
Itsetuhoisuuteen liittyvästä toivottomuudesta on vaikeaa päästä yksin irti. Siitä kannattaa kertoa avoimesti. Lapissa hoitotahojen koulutus huomaamaan itsetuhoisuutta on jo tuottanut tulosta pienentyneinä itsemurhalukuina.
Itsemurhan tehneen omaiset tarvitsevat myös tukea. Kysymys ”Mitä kuuluu?” antaa tunteen, että olen tärkeä. Tämä voi katkaista itsetuhoisten ajatusten ketjun.
Apua saa Länsipohjan alueella päivystävältä sairaanhoitajalta 24/7 (040 774 3891) ja Kriisikeskus Turvapoijusta (040 544 1750). Muualla Lapissa apua saa mielenterveyspäivystyksestä (040 7158400), sosiaalipäivystyksestä (040 726 6965) ja Lapin kriisikeskuksesta (040 553 7508) sekä Uvja Saamelainen psykososiaalisen tuen yksiköstä (040 663 8882). Keskusteluapua surun tai kriisin kohdatessa tarjoavat seurakunnat sekä ikääntyneille tarkoitettu puhelinpalvelu Aamukorva (09 2312 0210) ja Mielikriisipuhelin (09 2525 0111).