Poikani odotti innolla Sodankylään armeijaan pääsemistä. Hänellä oli haaveissaan jopa ura armeijan leivissä.
Kutsunnat ja siihen liittyneet tarkastukset hän läpäisi. Poika ei hakenut koulupaikkaa vuodenvaiheessa tapahtuvan armeijan harmaisiin pukeutumisen vuoksi.
Saatoin pojan Sodankylään menevään linja-autoon. Tuleva alokas oli intoa täynnä ja ylpeä siitä, että hän saa mahdollisuuden palvella isänmaataan.
Ensimmäinen viikko meni hyvin. Rynnäkkökiväärin numero, purkaminen ja kokoaminen tulivat tutuiksi. Maastossakin hän ehti käydä kokeilemassa hiihtotaitoaan, joka oli päässyt ruostumaan. Mutta mitä sitten tapahtui?
Poika joutui Sodankylässä lääkärintarkastukseen, jossa lääkäri huomasi, että pojallani oli adhd-diagnoosi eli hän oli niin sanottu nepsy-nuori. Poika sai passituksen siviiliin. Pettymys oli suuri. Miksi tätä asiaa ei voitu huomata jo kutsuntavaiheessa?
Nyt pojalla ei ole kevääksi koulupaikkaa ja muitakin käytännön ongelmia armeijan suoranaisesta sekoilusta koituu. Lisäksi mietin sitä, eikö nepsy-nuorille löydy paikkaa palvella isänmaataan, jos kerran haluja olisi?
Onko Suomella varaa hukata armeijasta nuorukaisiaan?