Ihmisen muisti on ovela vekkuli. Se pitää kovalevyllään mukavat ja itselle sopivat asiat, muut voidaan hyvällä omalla tunnolla siirtää roskakoriin. Tämä on omakohtainen kokemus, liekö sitä muilla.
Neuvostoliitto aikoinaan ja nyt Venäjä tapaa juhlia 9. toukokuuta voittoa 2. maailmasodan saksalaistaisteluista. Komeaahan se on katsella, kun Punaisella torilla vyöryvät isot autot lavallaan tyhjiä rakettien kuoria ja veteraanit marssivat rintapielet täynnä mitaleja. Siinä kansan itsetunto nousee ja johtajat pullistelevat tyytyväisyyttään korokkeilla.
Minua hieman kiusaa tieto siitä, että huomattava osa voittoa avustaneesta osapuolesta on vaiettu. Totuus on, että sodan käänne olisi ollut toinen, ellei Yhdysvallat olisi antanut apua runsain mitoin.
Hyökkäysvaunuja annettiin veloituksetta 7 053, lentokoneita 14 795, vetureita 1 900, vaunuja 9 920, ajoneuvoja 409 500, moottoripyöriä 35 170, ruokaa 4 478 116 tonnia, autonrenkaista 43 prosenttia koko sodan tarpeista ja viestikaapeleita 1 100 000 kilometriä.