Presidentinvaaliehdokkaana on useita tiedoiltaan ja kokemustaustaltaan mitat täyttävää henkilöä. Puheet siitä, ettei löydy ehdokasta, joka ääneni ansaitsisi, äänestän tyhjää tai jätän äänestämättä, kun on toinen toistaan huonompia vaihtoehtoja, ovat täysin käsittämättömiä.
Näitä puheita kuuluu ennen muuta tahoilta, jotka vastustavat Suomen ulkopoliittisia ratkaisuja. He eivät hyväksy sitä, että maamme turvallisuuden lisäämiseksi tehdyt ratkaisut ovat olleet välttämättömiä. He haluavat, että Suomi olisi yksin aggressiivisen ja laajentumishaluisen Venäjän naapurina.
Kun presidenttiehdokkaat ovat varsin yksituumaisesti valitun linjan takana, ovat he Venäjää myötäilevien henkilöiden mielestä huonoja vaihtoehtoja kaikki. Militaristeja, sotakiihkoilijoita, Nato-kiimaisia ja mitä milloinkin.
Eivät nämä tyhjää äänestävät tai äänestämättä jättävät haluakaan nähdä todellisuutta. Suomi ei ole hyökkäämässä Venäjälle, ei myöskään puolustusliitto Nato. Hyökkääjä ja hyökkäyshenki on Kremlissä.
Tosiasioita näyttää olevan äärimmäisen vaikeaa hyväksyä. Venäjän propaganda ja vanha hapatus ovat tehneet tehtävänsä.
Valitaanpa ehdokkaista kuka hyvänsä, ei valinta ole Suomelle täydellinen katastrofi. On toki ehdokkaita, joiden ei soisi tulevan valituksi. Eivätkä he tulekaan, kun kannatus on olematonta. Tosin vähäisenkin kannatuksen saavissa ehdokkaissa on tiedoilta, kokemukseltaan ja henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan henkilöitä, jotka sopisivat presidentin tehtävään varsin hyvin.
Haikailu Kekkosen Suomeen ja ikiehdokas Paavo Väyrysen perään ovat irti todellisuudesta. Yya-ajan suomettunut Suomi, joka yritettiin peittää puolueettomuuden savuverholla, kuoli onneksi Neuvostoliiton romahdukseen. Mahdollisuudet normaaliin hyvään naapuruussuhteeseen romutti valitettavasti fasistinen ja militarismin läpitunkema Venäjä.
Nyt on toimittava uudessa tilanteessa. Mitä sankemmin joukoin äänestämme, sitä vahvemmin osoitamme olevamme Suomen puolesta.