Vapun jälkeen on hyvä muistella saavutuksia, joita sdp:n johdolla on yhteiskunnassa saatu ajettua läpi: yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, kahdeksan tunnin työpäivä, toimiva työmarkkinajärjestelmä, vuosilomat, lapsilisät, perhevapaat, työttömyysturva, peruskoulu, julkinen terveydenhuolto ja paljon muuta.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio on perintö, jonka edelliset sukupolvet meille jättivät. Suomi tunnetaan maailmalla hyvinvointivaltiosta – tasa-arvosta, koulutuksesta ja onnellisuudesta.
Orpon hallituksen vajaan kaksivuotisen taipaleen aikana tätä perintöä on rikottu. Yhä useampi on joutunut köyhyyteen ja on vailla työtä. Ihmisten luottamus on horjunut sitä kohtaan, että hoitoon pääsee kun hoitoa tarvitsee. Moni pohtii sitä, ovatko koulut lapsillemme ja nuorillemme rauhallisia ja hyviä paikkoja oppia.
Sen sijaan hallitus olisi lähtenyt kevään puoliväliriihessä ratkomaan näitä kysymyksiä, päätti se avata rahahanat ja laittaa isomman vaihteen silmään kaikkein hyvätuloisimpia suosivassa politiikassaan. Yli 300 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa meni sen siliän tien kaikkein hyvätuloisimpien veronkevennyksiin ja yli 800 miljoonaa euroa yritysten veroaleen.
Kun hallitus samaan aikaan kiristää tavallisten työtä tekevien verotusta muun muassa poistamalla ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden sekä viemällä työsuhdepyöräedun verovapauden ja työhuonevähennyksen on selvää, että vaikutukset ovat monelle tavalliselle ihmiselle kielteisiä. Kun tähän ynnää mukaan työttömyysvakuutusmaksun noston, saldo jää plussan puolelle vain hyväosaisimmilla.
Tämä on käsittämätöntä politiikkaa. Hallitus keventää hyväosaisten verotusta velkarahalla. Seuraavalle hallitukselle jää historiallisen suuri alijäämäpommi. Suomi-laivan pohja on rei’illä velkalaivan kipparien Orpon ja Purran juhliessa yläkannella.
Kevään 1992 kunnallisvaaleissa sdp otti johtavana oppositiopuolueena vaalivoiton. Silloin kansa lähti liikkeelle ja lähetti silloiselle oikeistohallitukselle vahvan viestin, että suunnan pitää muuttua.
Niin kävi myös tänä keväänä. Silloin hallitus ei korjannut kurssiaan, vaan jatkoi epäoikeudenmukaista leikkauspolitiikkaansa. Huonostihan siinä kävi niin hallitukselle kuin tavallisille ihmisillekin. Kun kansa puhuu, kansaa kannattaisi kuunnella.