Petteri Orpon oikeistohallituksen tärkeimmät tavoitteet ovat työllisyyden parantaminen ja valtion velkataakan pienentäminen, eikä työelämää koskevia uudistuksiakaan ole unohdettu. Tavoitteissa ei ole mitään uutta, sillä lähes kaikki sota-ajan jälkeiset hallitukset ovat painiskelleet vaihtelevalla menestyksellä samankaltaisten ongelmien parissa. Niinpä esimerkiksi työllisyystilastoja on enimmäkseen kaunisteltu tuottamattomien hätäaputöiden avulla.
Tavoitteet, joita pessimistit unelmina pitävät, ovat oikeansuuntaisia. Sen kaikki ymmärtävät. Sen sijaan tavoitteiden saavuttamisen resepteistä ollaan monta mieltä.
Hallitus lähtee siitä, että velkakierteen katkaisemiseen tarvittavat sadat miljoonat otetaan leikkaamalla köyhien ja vähäosaisten sosiaaliturvaa ja antamalla hyvätuloisille verohelpotuksia siinä toivossa, että ylimääräinen raha käytetään kotimaiseen kulutukseen. Näyttää siltä, että hallitus on keppi- ja porkkalinjallaan unohtanut köyhät ja syrjäytyneet, jotka kamppailevat päivittäisen toimeentulon kanssa.
Erityisen vaikeassa asemassa ovat monet lapsiperheet ja eri syistä työelämän ulkopuolella olevat. Suuri ryhmä on myös kaupunkitaajamissa asuvat korkeita vuokria maksavat pienituloiset, joiden palkka ei riitä aina edes välttämättömiin menoihin.
Oma surullinen lukunsa on leikkausten kohdistaminen opetukseen ja koulutukseen. Ulkopuolelle jääminen jatkaa syrjäytymisen kierrettä.
Hallituksen ulostuloissa on ollut havaittavissa uhmakkuutta. On tietysti niin, että jos tarjolla ei ole muuta kuin hikeä ja kyyneleitä, ei sitä ole syytä salata. Saattaa olla viisaampaa antaa tilanteesta kaunistelematon kuva kuin yrittää keinotekoisesti ylläpitää valoisaa mielialaa ja toivoa paremmasta, jota ei ehkä tule.
Valtiontalouden ongelmat koskevat koko yhteiskuntaa. Siksi tavoitteiden taakka olisi jaettava oikeudenmukaisesti. Se tarkoittaa, että kaikkien kansalaisten ja erityisesti hyvätuloisten ja varakkaiden olisi osallistuttava ja sitouduttava tavoitteisiin. Nyt hallituksen tekemä ratkaisu on kestämätön.
On hyvä muistaa, että huomattavan monet niistä, jotka nyt ovat vakaan toimeentulon vihreällä oksalla, ovat aikanaan saaneet yhteiskunnan maksaman ilmaisen ja kalliin koulutuksen. On siis aika heidänkin osallistua talkoisiin.