lautapelit: Etsi kar­tal­ta mur­haa­ja, tai syötä kis­san­pen­tu­ja – pukin kont­tiin voi löytää mui­ta­kin lau­ta­pe­le­jä kuin vanhoja klas­si­koi­ta

leikkipuisto: Se­vet­ti­jär­ven lapset saivat äkäisen nä­köi­sen jou­lu­lah­jan koulun pihalle

Mainos : Anna lah­jak­si pai­kal­li­sym­mär­rys­tä. Tutustu Lapin Kansan joulun ti­laus­tar­jouk­siin tästä.

Huumeet veivät Hannele Kejosta jo nuo­res­ta – rai­tis­tut­tuaan hän elää nyt sel­lais­ta elämää kuin itse haluaa ja val­mis­tau­tuu fit­nes­sin SM-ki­soi­hin

Kejonen uskoo, että jos hän ei olisi raitistunut, niin hän hän olisi kuollut ennen 40:tä ikävuottaan.

Hannele Kejonen osallistui ensimmäisiin kisoihina kesäkuussa. Lokakuussa hän nousee taas lavalle.
Hannele Kejonen osallistui ensimmäisiin kisoihina kesäkuussa. Lokakuussa hän nousee taas lavalle.
Kuva: Mika Ankkuri

Kuntosaliharjoittelu oli pitkään kemiläislähtöiselle 38-vuotiaalle Hannele Kejoselle vain satunnainen harrastus. Noin viisi vuotta sitten nainen alkoi ensin painonpudotusmielessä lenkkeillä ja treenata kuntosalilla. Hänen ystävänsä teki hänelle kuntosali- ja ravinto-ohjelmat ja Kejonen kävi läpi pari kovaa dieettiä.

– Säännöllinen elämäntapa ja salitreenit sopivat minulle. Genetiikkani on sellainen, että lihasta kertyi hyvin. Perhe ja kaverit alkoivat kannustaa minua osallistumaan fitness-kilpailuihin.

Ensimmäisissä kilpailuissaan hän kävi kesäkuussa ja lokakuussa edessä ovat lajin SM-mittelöt.

Kejonen mietti ensin, onko hän niin kilpailuhenkinen, että se kantaisi kisalavalle saakka. Kejonen ei ollut koulun kisailuja lukuun ottamatta koskaan harrastanut kilpaurheilua.

– Fitness ei vaadi lapsuusiän herkkyyskausia toisin kuin moni muu laji. Varttuneemmallakin iällä on mahdollista kehittyä varteenotettavaksi urheilijaksi.

Hannele Kejonen työskentelee sairaanhoitajana.
Hannele Kejonen työskentelee sairaanhoitajana.

Pakonomaisia kuntokuureja

Kisakuntoon pääseminen vaatii paljon harjoittelua sekä kurinalaisuutta. Kisaa varten on myös laihdutettava paljon, jotta treenatut lihakset erottuisivat mahdollisimman hyvin. Pitkä valmistautuminen vaatii sellaista henkistä kanttia, jota Kejosella ei aiemmassa elämässään olisi ollut.

Kejonen on narkomaani, päihderiippuvainen, joka raitistui juurikin viisi vuotta sitten. Sitä ennen liikkuminen oli kuntokuurityyppistä yritystä kontrolloida itseään.

– Lähestulkoon kaikilla päihderiippuvaisilla on kausia, jolloin he urheilevat paljon. Se on lähes pakonomaista liikuntaa.

Ennen ensimmäistä kisadieettiä Kejosella oli jo raittiita vuosia takana useita.

– Halusin, että kun alan valmistautua kilpailuihin, minulla on työkalut olemassa itseni kanssa olemiseen. Dieetillä ollessa on nälkä ja väsymys, mieli on herkillä. Aikaisemmin en olisi ollut tähän missään nimessä valmis. Pääni olisi prakannut, hän uskoo.

Fitness-elämäntapa sopii

Kejonen muistaa, kuinka yhden aiemman kuntokuurinsa aikana hän oli ihaillen seurannut fitness-urheilijoita ajatellen: “Minusta ei ole koskaan tuohon. Minulla ei ole tarpeeksi itsekuria.”

Raitistumisensa jälkeen hän kuitenkin löysi omat voimavaransa ja huomasi, että hän voi elää juuri sellaista elämää kuin itse haluaa.

– Oli hieno huomata, että tällainen elämäntapa sopiikin minulle hyvin.

Kejonen raitistui yksityisessä Avominne-hoidossa, jonka kunta maksoi.

– Se oli enemmän kuin lottovoitto meidän perheellemme.

Kejonen oli 33-vuotias, kun hän raitistui. Vaikka hän oli fyysisesti vielä kunnossa, niin hän oli psyykkisesti täysin romuna.

– Elämäni olisi päättynyt joko tapaturmaisesti tai oman käden kautta. Uskon, että alle nelikymppisenä. Olin siinä mielessä lopun ajan narkomaani.  Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä hoitoon.

Avoimuus kuuluu toimenkuvaan

Nykyään Kejonen työskentelee itse vastaavana sairaanhoitajana Avominnessä, jonka kaikki työntekijät ovat päihderiippuvaisia.

– Meillä on Valviran pätevyys hoitaa päihderiippuvaisia, joten emme ole pelkkiä kokemusasiantuntijoita, vaikka meillä on kaikilla kokemusta toipumisesta.

Avoimuus omasta päihdehistoriasta kuuluu toimenkuvaan.

Päihderiippuvuus on sairautena tullut Kejoselle tutuksi vasta viimeisten työvuosien aikana.

Koronapandemian vuoksi useita urheilukilpailuja on peruttu tai siirretty  ja urheilijoiden on vain pitänyt tottua siihen, että tähtäintä on muutettava vauhdissa.

Kilpaurheilu voi olla stressaavaa ilman jatkuvia muutoksiakin. Kejonen kertoo, että hänen raitistumisprosessinsa aikana opitut henkiset työkalut auttavat häntä myös urheilussa. Hänen mukaansa raittiuteen tähtäävässä psykologiassa on paljon samoja elementtejä kuin urheilupsykologiassa

Mielenterveys kärsi

Hannele Kejonen uskoo, että hänestä olisi voinut tulla urheilija jo aiemmin, mikäli hänestä ei olisi tullut päihderiippuvainen. Päihteet: alkoholi, huumeet ja lääkkeet ovat vieneet hänen elämäänsä jo 11-vuotiaasta saakka.

– Olen kaikkina näinä vuosina opiskellut ja ollut työelämässä. On ollut parempiakin kausia välissä, mutta myös hyvin hurjia elämänvaiheita, Kejonen kertoo.

Viimeiset puolitoista vuotta huumehuuruista elämää olivat raskaimmat: Kejonen putosi pois työelämästä, mielenterveys kärsi, tuli talousongelmia ja lastensuojelu puuttui elämään.

– Olen opiskellut sairaanhoitajaksi, mutta ei opinnoissa juuri saanut tietoa, millainen sairaus päihderiippuvuus on ja mistä se johtuu. Olin töissäkin päihdepuolella eikä minulle vielä silloinkaan avautunut, mistä on kysymys.

Hän toteaa, ettei päihderiippuvaisuus oikeastaan ole kenenkään syytä.

– Päihteet ovat natsanneet elimistölleni “hyvin”. Tuli olo, että “minun on saatava tätä lisää”. Kun päihderiippuvuus on syntynyt, siitä ei parane koskaan. Voin kuitenkin elää hyvää elämää, kunhan en “härki” keskushermostoani millään päihteillä, hän kertoo.


Korjattu jutun rakennetta 10.9.

Hannele Kejonen kertoo, että urheilupsylogiassa on paljon samoja elementtejä kuin raitistumista tukevassa psykologiassa.
Hannele Kejonen kertoo, että urheilupsylogiassa on paljon samoja elementtejä kuin raitistumista tukevassa psykologiassa.
Kuva: Mika Ankkuri
Kuka?

Hannele Kejonen

38-vuotias kemiläislähtöinen sairaanhoitaja.

Harrastaa fitness-urheilua.

Osallistuu fitnessin SM-kisoihin lokakuussa Lahdessa.

Hänen lajinsa on Suomen fitnessurhelu ry:n (kuuluu SUEK ry:n antidoping-valvonnan piiriin) women´s physique, jossa kilpailijan fysiikan pitää olla urheilullisesti treenattu ja sen pitää myös olla naisellinen. Women’s physiquessa kilpailijan fysiikka on lihaksikkaampi ja lihasten erottuvuus selväpiirteisempi kuin body fitness -kilpailijalla. Lihasmassaa ja lihaserottuvuuutta ei saa olla niin paljon kuin kehonrakentajilla.

Päihderiippuvainen on viimeinen henkilö, joka tajuaa tarvitsevansa apua
Taina Nuutinen-Kallio

Jos läheinen tai tuttu on päihderiippuvainen, mutta ei vaikuta motivoituneelta lopettamiseen, niin mitä kannattaa tehdä? Avominnellä vastaavana sairaanhoitajana työskentelevän toipuneen narkomaanin Hannele Kejosen mukaan päihderiippuvuus kannattaa ottaa puheeksi päihderiippuvaisen kanssa.

– Päihderiippuvainen on viimeinen henkilö, joka tajuaa tarvitsevansa apua. Hiljaisuus kuitenkin antaa signaalia, että asia on ok.

Kejonen kertoo, että päihderiippuvaiset vihaavat ihmisiä, jotka puhuvat asioista niiden oikeilla ja nimillä ja tuovat ongelmia esille. Päihderiippuvaisille kannattaakin tarjota oikeanlaista apua: hankkia esimerkiksi tietoa päihderiippuvuudesta sairautena ja kannustaa riippuvaista hakemaan apua sairauteensa.

Väärällä tavalla auttaminen ylläpitää riippuvuutta.

– Jos päihderiippuvainen ajaa itsensä päihteiden vuoksi hankaluuksiin, antaa hänen itsensä hoitaa hankaluudet. Rahaa ei kannata antaa tai lainata.

Sitten kun riippuvainen kantaa vastuun elämästään ja pääsee hoitoon, niin motivaatiolla ei ole niin suurta merkitystä.

– On hoitopaikan tehtävä herättää motivaatio, Kejonen pohtii.

Kun Kejonen itse pääsi hoitoon, hänen motiivinsa olivat ulkoiset.

– Hoitoon mennessä minulla oli ajatus, että löytäisin paikan, jossa ongelmani ja riippuvuuden aiheuttamat haitat korjattaisiin, mutta minun ei tarvitsisi lopettaa päihteidenkäyttöä. Hoidossa oivalsin, ettei minulla ole muita vaihtoehtoja kuin kuolla päihteisiin tai katsoa, mitä muuta elämässä on tarjolla.