Hurja läm­pö­aal­to pisti vauhtia Me­ri-La­pin lin­tui­hin

Kurkipari löytää syötävää pelloilta ja soiden sulilta mättäiköiltä.

Meri-Lapin lintuharrastajilla oli kiireinen helatorstaiviikko, kun etelästä puski höyhenväkeä pilvin pimein. Muuttolintujen saapumisaikataulu oli ehtinyt jätättää käytännössä koko alkukuukauden, mutta nyt oli eri meininki – monet lintulajit kuroivat viiveet kiinni ja paljolti jopa tulivat keskimääräistä aikaisemmin pohjoisen maisemiin.

20 lämpöasteen ylitys jo toukokuun alkupuoliskolla on harvinaista herkkua, josta pääsivät nauttimaan niin luontoihmiset kuin ulkoilijat sekä piha-askareidensa parissa touhunneet. Tuntui hurjalta nähdä eri perhoslajien lentelevän ja luonnonkukkien puskevan maasta miltei silminnähden. Kesä tuntui tulleen kertaheitolla.

Laululintujen kuoro

Linturintamalla lieterannat, rehevärantaiset järvet, karikkeiden kyllästämät pikkumetsiköt ja kosteat peltomaat sekä suorimmet täyttyivät hetkessä sorsista, kahlaajista ja monilajisista pikkulinnuista.

Kylien rakennusten ympärillä risteili haarapääskyjä, sekametsistä raikui rastaiden, pajulintujen, kirjosieppojen ja lukuisten muiden laululintujen kuoro.

Loppusuoralle edennyt Meri-Lapin lintukevät on tarjonnut jälleen kerran unohtumattomia elämyksiä ja yllätyksiäkin.

Pariin otteeseen: huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa säikäyttäneet lumi- ja räntäkuurot eivät aiheuttaneet mainittavampaa paniikkia lintujen piirissä; vain peippolinnut ja osa kyyhkyistä säikähti säähäiriöitä ja pakeni muihin laamannikuntiin, mutta palaili pian reviireilleen. Takatalvesta ei voinut kylmänpurkausten tultua puhua, koska pakkaset pysyivät poissa.

Merikotkasta paljon havaintoja

Kevään yllättäjiin kuuluivat eittämättä merikotka, arosuohaukka, suopöllö ja lilliputtisarjaan kuuluva peukaloinen. Suurimmasta petolinnustamme, merikotkasta kertyi tiira. fi:n havaintosivuille peräti kolmisenkymmentä havaintoa Kemin-Tornion alueelta toukokuun ensimmäiseltä puoliskolta! Kun lintujätistä kirjattujen havaintojen yksilömäärä ynnätään, päästään ällistyttävään 90:ään yksilöön.

Toki pitää muistaa, että monet kotkat on laskettu useampaan kertaan – linnuilla kun ei yleensä ole yksilöllisiä tuntomerkkejä. Reilut sata vuotta sitten Perämereltä sukupuuttoon hävitetty merikotka oli vielä 1990-luvulla täällä ykkösluokan harvinaisuus.

Arosuohaukka on kuulunut Meri-Lapin linnustoon jo 25 vuoden ajan. Enimmät havainnot on tehty Tornion laajoilla peltoalueilla. Sulavaliikkeisestä arosuohaukasta on tehty runsaat 20 havaintoa viimeksi kuluneen kolmen viikon aikana.

Määrä lienee esiintymishistorian ennätys. Lintu on lähtöisin eteläpuolisilta savanneilta, mutta on voimallisesti työntynyt uusille elinalueille. Tulokas on kotiutunut hyvin myös Suomeen; maassamme on jo pieni pesimäkanta ja kiertelijöitä nähdään vuosittain melkoisesti.

Paljon suopöllöjä

Päiväsaikaan aktiivisesti myyriä jahtaava suopöllö on yllättänyt runsaudellaan. Pöllöjen keskisarjaan lukeutuva peltolakeuksien ja avosoiden tunnuslaji on näyttäytynyt huhtikuun lopulta alkaen – havaintoja on kirjattu jo parisenkymmentä. Enimmillään hauskasti vaappuvia myyränsyöjiä on nähty Tornion Hallaniityllä viisi yksilöä retkeä kohti. Jää nähtäväksi, miten pöllöt siimahäntiä löytävät. Suopöllöä pitkään tutkineen Pekka Helon mukaan laji asettuu pesimään vain alueille, joiden myyrätiheys on suuri.

Kevään pienimmän sarjan yllättäjä, peukaloinen, ilahdutti harrastajia jo viime vuonna, jolloin siitä tehtiin 19 havaintoa aivan Kemin ulkosaaristoa myöten.

Tänä keväänä Lajista on kirjattu 12 havaintoa huhtikuunlopulta alkaen. Peukaloisen laulu on hämmästyttävän voimakas ja reippaan kuuloinen linnun pikkuruiseen kokoon nähden.

Paalutusjunttaus peittää linnunlaulun

Itsekin kuuntelin peukaloista sille mieluisalla (6 havaintoa) Kiikelin puistoalueella. Peukaloisesta tulee havaintotiedostoihin keväisin vain muutama havainto.

Kannattaa käydä kuuntelemassa, vaikka uuden tehtaan paalutusjunttaus tahtoo peittää linnunlaulut – tosin peukaloinen ei ole mikään hentoääninen piipittäjä.

Kevään lämpöhumaus toi maisemiimme kaikki pääskyslajit, sadoittain liroja, valkovikloja, suokukkoja, metsävikloja, punajalkavikloja, mustavikloja ja kuireja. Rantavesiä elävöittämään saapui suurin määrin kalatiiroja, pikkulokkeja sekä tiirojen suurimpaan sarjaa lukeutuvia räyskiä.

Lintukevät ei ole vielä ohi, mutta lajeista jo valtaosa on kotiutunut tänne. Tulematta on vielä lähinnä hyönteissyöjiä ja arktiseen muuttoon kuuluvia siivekkäitä. Ei kannata vielä ripustaa kiikaria naulaan.

Kuvatekstit

Kurkipari löytää syötävää pelloilta ja soiden sulilta mättäiköiltä.

Lapasorsat ovat vähentyneet viime vuosina, mutta parhailla lintuvesillä niitä vielä näkee.