Ympäristölautakunnan listoilla oli Kemijoen vesistön kalanistutusvelvotteet. Sanoin, että kalanviljely on pyhä lehmä, sitä ei kestä arvostella, asiat sensuroidaan. Viljelykalat ovat kalaherrojen luonnonvastaisia epäjumalia.
Nyt tehdään kaikki virheet mitä kalanviljelyssä voi tehdä. Mikään ei muuttua saa vuosikymmeniin.
Siika- ja taimenistutukset ovat kompensaatiota Kemijoen menetetystä lohesta, meritaimenesta ja vaellussiiasta. Merilohen menetys korvataan järvitaimenella, mikä ei kuulu alkuperäiseen jokiluontoon. Se on muikkujärvien marginaalikalalaji.
Jokiluonnon tuhoaja Kemijoki Oy tuottaa istukkaat, eikä edes taimenen penikan ostoarvoa sanota. Puhutaan miljoonista euroista, tuotetaan sutta ja sekundaa ja tulokset ovat ala-arvoisia.
Taimenen poikaset kasvatetaan haukien ja matikoiden evääksi, ne ovat laitostuneet kalapuurossa laitoksella rehulla kasvatettaessa. Eivät osaa pelätä petokaloja.
Vietosella rysässäni on ahventa, haukea, särkeä ja kuhaa. Torniolaakson sähkön istutusvelvoite on 5 000 kaksikesäistä taimenta vuodessa. Taimenet ovat pieniä, parikymmensenttisiä. Nelikiloinen rysähauki oli syönyt neljä istukasta kerralla, parinkymmenen euron lounaan. Istukkaat ovat Juutuan kantaa, mitkä eivät menesty edes laitoksella.
Lisäksi istutusajankohta on väärä, kesäkuu. Ne ovat vaelluspoikasia, menevät mereen voimalaitosturbiinien läpi, eivät leimaannu vesistöön.
Ei mene paremmin istutussiioillakaan. Sain rysästä särkien ja ahventen seasta neljä siikaa. Ne olivat sukukypsiä, paistoin kertasyönniksi pannulla. Siiat olivat ison muikun kokoisia. Siiat eivät pärjää ravintokilpailussa särjelle, ahvenelle ja muikulle, ne kääpiötyvät.
Nuorajärvestä pyydettiin kiisket ja särjet nuotilla vähiin. Istutussiiat kasvoivat nelikiloisiksi.
Valtiotalouden tarkastusvirasto kyseli istutustoiminnan kannattavuudesta jo 1980-luvulla. Hitaita ovat kalaherrojen kiireet, vieläkään ei ole tullut vastausta maa- ja metsätalousministeriöstä.