Kolumni: Eiköhän tämä taas tästä

Liikenne: Sil­ta­tar­kas­tuk­set häi­rit­se­vät lii­ken­net­tä Ro­va­nie­mel­lä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

His­to­riat­to­muus met­sä­po­li­tii­kan ki­rouk­se­na

Suomessa laadittiin yli sata vuotta sitten maailman edistyksellisimmät metsälait. Metsiään hakkaaville asetettiin uudistamisvelvoite ja metsän hävittämisen kielto. Käytännössä se tarkoitti, että jos hakkaat metsiä, huolehdit uuden kasvun tilalle. Kauaskatseisen lainsäädännön tuloksena metsän puustopääoma kasvoi.

Metsälakeja uudistettiin muutama vuosi sitten – pitkälti niiden tahojen painostuksesta, jotka sanovat itseään luonnonsuojelijoiksi. Lopputulos oli kaikkea muuta kuin luontoa suojeleva. Olennainen muutos oli, että luovuttiin metsän kiertoajan määrittelystä. Nyt voidaan hakata sellaisia kohteita, joiden parturoinnista ennen olisi joutunut leivättömän pöydän ääreen. Jopa parhaassa kasvuvaiheessa olevia metsiä hakataan, vaikka siinä ei pidemmän päälle mitään järkeä olekaan. Asian voi havaita, jos pitää silmänsä auki metsissä liikkuessaan.