Valtionavun lopettaminen Suomi-Venäjä-seuralta ja kaikilta suomalaisilta rauhanjärjestöiltä tuo mieleen ajan, jolloin Suomi valmistautui hyökkäyssotaan Hitlerin Saksan rinnalla.
Talvisodan päättäneen rauhansopimuksen jälkeen Suomessa ei lopetettu sodan alussa säädettyä sotatilaa. Rauhaa pidettiin vain välirauhana.
Hyökkäyssodan valmistelujen vastustajat perustivat toukokuussa 1940 Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran. Seura kasvoi nopeasti suureksi ja sillä oli paljon jäseniä ja paikallisosastoja ympäri maata.
Uuteen sotaan valmistautuvat eivät katsoneet hyvällä rauhan ja asiallisten naapuruussuhteiden puolesta toimivan seuran olemassa olemista. Siksi seura lakkautettiin jo joulukuussa 1940. Lakkautuksen jälkeen seuran ja sen osastojen toimihenkilöitä ja muita sodan vastustajia ryhdyttiin vangitsemaan ja keräämään vankiloihin, turvasäilöön ja myöhemmin suomalaisille keskitysleireille.
Kesäkuussa 1941 Suomi hyökkäsi itärajan yli yhdessä Hitlerin Saksan kanssa. Ja huonostihan siinä taas kävi.
Nykyiset toimenpiteet asiallisia naapuruussuhteita ja rauhaa haluavia järjestöjä vastaan eivät ole – ainakaan vielä – yhtä rajuja kuin 1940-luvulla. Suunta on silti sama: luodaan sotaan valmistautumisen ilmapiiriä ja pyritään vaientamaan kaikki sotaa vastustavat mielipiteet.
Saksan sijasta Suomi on nyt liittoutunut jatkuvasti eri puolilla maailmaa sotia käyvän USA:n kanssa. Täytyy kovasti toivoa, että sotahaukat eivät saa sotaa aikaiseksi. Toivomisen lisäksi on toimittava sotavalmisteluja vastaan voimavaroilla, jotka vielä ovat jäljellä.