Luin vasta työväenliikkeen uranuurtajasta, Yrjö Mäkelinistä. Hän oli sanomalehtimies ja Kansan Tahdon päätoimittaja sekä kansanedustaja (sd.). Hän ei uskonut vallankumoukseen aseellisesti, mutta hän puolusti työväenliikkeen oikeutta puolustaa itseään aseellisesti, jos heitä uhataan.
Yrjö Mäkelin oli itsenäisyysmies porvareiden tavoin. Hän näki, ettei keisarinalaisena työväenliike saa niitä oikeuksia mitä kuuluisi saada. Samaan aikaan Suomessa elintarvikepula kärjisti työväen oloja. Haluttiin perustaa järjestyskaarteja olojen vakiinnuttamiseksi. Niitä perusti sekä poliittisesti vasen puoli että myös Suomen oikeisto. Yrjö Mäkelin pettyi pahasti siihen, että oikeiston järjestyskaarti suojeluskuntineen halusi toimia myös suomalaista työväkeä vastaan.
Suomen vuoden 1918 sisällissota oli asia, johon Kansan Tahdon päätoimittaja ja kansanedustaja Yrjö Mäkelin ei olisi halunnut joutua. Hänet kuitenkin nostettiin Etelä-Suomessa vallankumousta tavoittelevan hallituksen johtoon, vaikka hän pyrki siitä pois. Hän ei uskonut asioiden paranevan aseellisesti. Kotiin pohjoiseen jäi Mäkelinin perhe, joista osa pakeni maan alle Neuvosto-Venäjälle. Tilanne oli Yrjö Mäkelinille todella hankala.
Kansanedustaja Yrjö Mäkelin vangittiin Tampereella ollessaan hoidossa sairaalassa. Hänet tiedettiin olevan punaisten johtohahmoja ja valkoinen Suomi ilkkui hänen kiinnijäämistään. Yrjö Mäkelin ei koskaan halunnut aseellista vallankumousta, mutta hän joutui kärsimään vankileiriolosuhteista, kunnes pääsi koevapauteen. Yrjö Mäkelin kuitenkin kuoli v. 1923, mutta hän jätti jälkensä suomalaiseen työväenliikkeeseen.
Edistyspuoluetta edustanut sisäministeri Heikki Ritavuori halusi parantaa punaisten oloja ja luoda kansakuntaamme eheyttä. Moskovassa vuonna 1918 perustettu Suomen Kommunistinen puolue oli ainut puolue, joka uskoi yhteiskunnan parantumiseen aseellisen vallankumouksen kautta. Valitettavasti kuitenkin vasemmiston toimivaltuudet olivat jäädytetty aseellisen vallankumousyrityksen kautta ja moni menetti yhteiskuntakelpoisuutensa. Myös sisäministeri Heikki Ritavuori tapettiin kotiovelle politiikkansa johdosta, jossa hän halusi köyhälle hyvää. Elinkautista kärsineelle punavangeille oli sisäministerin tuki tärkeää.
Historian esimerkit antavat lohduttavaa tietoa, että voimme ymmärtää toistemme tilannetta vain siksi, että haluamme kansakunnan parasta. Rauha ja yhteisymmärrys lähtee eheyttävien tekojen kautta, jolloin luomme uskoa tulevaisuuteen kaikille kansalaisille.