Hir­vas­lai­ses­ta au­to­tal­lis­ta löytyy satojen tau­lu­jen mies – Reino Vaa­ra­nie­mi yl­lät­tyi, kun maa­laa­mi­nen vei mu­ka­naan

Meri, kuutamo ja sinisen eri sävyt viehättävät Reino Vaaraniemeä. Hän työskentelee autotallissaan Hirvaalla.
Meri, kuutamo ja sinisen eri sävyt viehättävät Reino Vaaraniemeä. Hän työskentelee autotallissaan Hirvaalla.
Kuva: Jussi Leinonen
”On aika helppo maalata ihminen niin, että siitä saa näköisen. Vaikeampaa on saada maalaukseen se, minkä oloinen ihminen on.”

Kaikki alkoi vuonna 1974 seinäkalenterista ja tingasta lankomiehen kanssa. Kalenterin kuvituksena oli vanhojen mestareiden maalauksia, ja lankomies arveli, että tavalliselta ihmiseltä ei sellaisia töitä syntyisi. Reino Vaaraniemi oli toista mieltä.

– Ajattelin, että eiväthän ne taiteilijatkaan ole ihmistä kummempia.

Niinpä Vaaraniemi osti taulupohjan ja maaleja ja jäljensi kalenterista yhden maalauksen – se taisi olla Akseli Gallen-Kallelan maisema.

– Siitä jäi inspiraatio päälle ja maalailin kaikenlaista yli kaksikymmentä vuotta. Sitten maalausinto katosi yhtä äkkiä kuin oli tullutkin enkä tehnyt seitsemääntoista vuoteen yhtään mitään.

Maalannut kaikkiaan 500–600 taulua

Ylitorniolaissyntyinen maalari muistelee taideharrastuksensa vaiheita kotonaan Hirvaalla. Hän on rakentanut autotalliinsa ateljeen, jonka keskipisteenä on maalausteline. Sen ääreen on vaivatonta asettua työskentelemään aina kun siltä tuntuu.

Ateljeen seinustoilla on kymmeniä valmiita maalauksia – yhteensä noin sata, Vaaraniemi tarkentaa. Kaikkiaan hän arvioi maalanneensa 500–600 taulua. Se on paljon miehelle, jolle itselleenkin oli yllätys, että maalaaminen vei mukanaan.

– Se oli kyllä puhdas yllätys, vaikka toki olen aina tykännyt piirtää. Koulussakin piirustus, matematiikka ja historia olivat lempiaineita.

Nuorena miehenä Vaaraniemi ei kuitenkaan haaveillut taiteilijan urasta, vaan opiskeli ensin viilaaja-asentajaksi ja myöhemmin konstruktiotekniikan teknikoksi. Hän teki töitä Ruotsia myöten, mutta palasi Lappiin, kun pääsi esimieheksi Partekin sementtitehtaalle Kolariin.

Vuonna 1983 Vaaraniemestä tuli tekniikan esimies Muurolaan sairaalaan, ja siellä hän työskenteli pyöreät 30 vuotta. Koti on ollut Hirvaalla vuodesta 1985.

Ulkopuolinen maailma unohtuu

Maalaaminen on ollut Vaaraniemelle yksi harrastus monien muiden joukossa. Maalaustelineen ääressä ulkopuolinen maailma unohtuu.

– Ehkä se on myös niin, että kankaalle pystyy välittämään omia tuntemuksiaan. Jotkut tekevät sen musiikin kautta, minä teen sen maalaten.

Jos miehen ensimmäinen maalaus olikin jäljennös, nykyisin hän hakee maalauksiinsa ennen muuta tunnelmaa. Maalauksiin pitää saada maiseman tai ihmisen henki.

– On aika helppo maalata ihminen niin, että siitä saa näköisen. Vaikeampaa on saada maalaukseen se, minkä oloinen ihminen on.

Maalatessa muu maailma unohtuu, Reino Vaaraniemi sanoo.
Maalatessa muu maailma unohtuu, Reino Vaaraniemi sanoo.
Kuva: Jussi Leinonen

Aiheiden pitää tulla itsestään

Vaaraniemi ei osaa sanoa, mistä taulujen aiheet tulevat – jostakin ne vain putkahtavat. Kun laulaja Reijo Taipale kuoli, Vaaraniemi maalasi taulun, jossa tyttö seisoo tumman meren rannalla. Maisemaa valaisee kuun silta.

– Taulun nähneet sanoivat, että siitä tulevat mieleen Taipaleen kappaleet.

Vaaraniemi on kokenut, että aiheiden pitää tulla ikään kuin itsestään. Jos oikea tunne puuttuu, pensseliin ei kannata tarttua pakolla. Sen vuoksi maalaaminen jäi välillä pitkäksi aikaa tauolle: yhtäkkiä aiheita ei vain tullutkaan.

Vaaraniemi tarttui uudelleen pensseliin vuonna 2017, kun eräs tuttava pyysi maalaamaan isälleen taulun kotimökin rannasta. Vaaraniemi lupasi yrittää.

– Siitä jäi taas inspiraatio päälle.

Kuutamoa ja haaveen sinistä

Vaaraniemen tuorein taulu kuvaa Jussarön majakkaa. Kiinnostus merta kohtaan syntyi nuorena, kun Vaaraniemi työskenteli Turussa Wärstilän telakalla.

Meressä on Vaaraniemen mukaan juuri sellaista mystiikkaa, jota hän haluaa kuvata. Majakka-maalaus on sävyltään sininen, kuten monet Vaaraniemen maisemat, ja sitäkin valaisee kuutamo.

– Käytän paljon sellaista haaveen sinistä sävyä. On minulle sanottu, että vähennä sitä sinistä, mutta ehkä se on osa minua kuten kuutamokin.

Vaaraniemen maalauksia löytyy sukulaisten ja tuttavien kotoa. Hän on lahjoittanut enemmän teoksiaan kuin myynyt, sillä omalle työlle on vaikea määritellä hintaa.

– Kun myy taulun, se on kuin myisi osan itseänsä.

Kuka?

Reino Vaaraniemi

Syntynyt vuonna 1947 Ylitorniolla.

Asunut Hirvaalla vuodesta 1985.

Työskennellyt tekniikan esimiehenä Muurolan sairaalassa 1983–2013.