Ruotsin kieli sorisi Rovaniemen seurapiireissä runsaat sata vuotta sitten.
Kasvava kirkonkylä ja erityisesti metsäyhtiöiden konttorit olivat houkutelleet Lapin porteille satamäärin ruotsalaisia tai ruotsinkielisiä, Haaparannalta ja kauempaakin.
He järjestivät kahvikutsuja toisilleen, retkeilivät yhdessä Ounasvaaralla ja Pöyliövaarassa, ottivat aurinkoa Kemijoen hietikoilla tai suuntasivat jokiretkelle ylös Viirinkylään, jonne laivat höyrysivät Rovaniemen Lainaalta säännöllisesti.
Ruotsia äidinkielenään puhuneesta Hildur Larssonista tuli heidän hovikuvaajansa ja osa yhteisöä.
Anna Sandberg oli syntyisin Nederkalixista eli Alakainuusta, kuten Hildur Larssonkin.
Sandberg oli avioitunut sahanisännöitsijä Uuno Kurthin kanssa. Torniossa asuessaan pariskunnalle oli syntynyt vuonna 1901 tytär, Thora.
Uuno Kurthin kuoltua vain 35-vuotiaana leski oli löytänyt uudeksi miehekseen Götanmaalta tulleen metsäntarkastaja Carl Emil Trahnin . Perhe asettui Rovaniemelle, jossa sisko Lovisa Sandberg eli kassanhoitaja Ernst Norbergin rouvana.
Kurtheista, Trahneista ja Norbergeista tuli Hildur Larssonin kuvaamon vakiovieraita silloisen Maantiekadun, nykyisen Valtakadun varressa.
Erityisesti Thora Kurth ja hänen serkkunsa Elsa ja Torsten Norberg saivat usein kutsun kameran eteen, kun nuori ja luova valokuvaaja kokeili erilaisia tilanteita ja kuvakulmia.
Thora – tai Tulli, kuten häntä kutsuttiin – asettui kuvaan vaalea tukka palmikoituna, tyylikkäänä ja hillittynä – paitsi silloin, kun valokuvaaja pyysi lapsikolmikkoa hassuttelemaan. Yhdessä kuvassa serkukset painavat päänsä sanomalehtien läpi.
Silloin kuvaaja ei voinut tietenkään arvata, millaisten maailmantähtien esiäiti hänen kameransa edessä oli.
Thora Kurth perusti perheen kuopiolaissyntyisen Santtu Rosbergin kanssa. Heidän poikansa Larsin esikoisesta Keke Rosbergista tuli formula-autoilun maailmanmestari, samoin tämän pojasta Nicosta .
Toisin kuin useimmat pohjoisen valokuvaajat 1900-luvun alkupuolella, Hildur Larsson ei tyytynyt pelkästään itseopiskeluun.
Hän kävi ahkerasti tapaamassa kollegoitaan etelämpänä ja tilaisuuden tullen myös kursseilla – ainakin kaksi kertaa Tukholmassa.
Siellä maailmankuulu saksalainen muotokuvaaja Nicola Prescheid näytti syksyllä 1913 oppilailleen, kuinka huolella ateljeen valaistus ja rekvisiitta on järjestettävä ja miten raajan väärä asento voi pilata koko kuvan.
"Käden tulisi olla käsi", Perscheid opasti. "Paria sormea ei saisi puuttua niin, että katsojaa muistutetaan anatomiasalista."
Hildur Larssonin elämänvaiheita ja jäämistöä tutkinut Timo Heiskari pitää Tukholman-kursseja näyttönä ammattikuvaajan asenteesta.
– Kun nuori nainen Lapin raukoilta rajoilta lähtee yli 100 vuotta sitten sellaisille matkoille, hänellä on täytynyt olla poikkeuksellinen halu kehittyä.
Hildur Larsson hyödynsi kurssien oppeja huolella ateljeessaan.
Kukkien, lehtimetsän ja rokokoo-kalusteiden lisäksi hän toi kuvaamoonsa rovaniemeläisille tutumpaakin rekvisiittaa, kuten koivupölkkyjä ja varpumattoa.
1910-luvulla polkupyörä oli Rovaniemelläkin harvinaisuus. Edistyksellisenä Hildur hankki niitä kuvauksiin kaksi: oman mallinsa niin miehille kuin naisille.
Aloitimme Hildur Larssonin tarinan 19. toukokuuta.
Lue myös juttusarjan toinen ja kolmas osa.
