Lukemisto

Hildur Larsson oli Lapin valokuvauksen varhainen mestari, jonka upeat kuvat jäivät piiloon yli sadaksi vuodeksi – nyt niitä voi ihastella Lapin Kansan verkkogalleriassa

Hildur Sammallahden jäämistö/Timo Heiskarin kokoelma
Hildur Larsson oli Lapin valokuvauksen varhainen mestari, jonka upeat kuvat jäivät piiloon yli sadaksi vuodeksi – nyt niitä voi ihastella Lapin Kansan verkkogalleriassa

Sisarukset Hildur (vas.), Tekla ja Klara Larsson vuonna 1916. Tekla oli Hildurin tärkein apulainen kuvaamossa.

Risto Pyykkö

Kaikki alkoi vanhoista postikorteista vuosikymmeniä sitten.

Timo Heiskari oli kerännyt niitä sadottain entisestä kotikaupungistaan Rovaniemestä ja törmännyt aina uudelleen nimeen, joka löytyi hienoimpien kuvien alta tai takaa: Hildur Larsson.

Kuka hän oli? Mistä tuli? Ja mitä teki?

Siitä alkoi paikallishistoriaa, sukututkimusta ja valokuvausta harrastavan Heiskarin pitkä salapoliisimatka valokuvaaja Hildur Larssonin (1882–1952) kintereillä.

Nyt – yli sata vuotta sen jälkeen, kun Ruotsista tullut nainen oli lopettanut komean uransa valokuvaajana Rovaniemellä, Kemijärvellä ja Kemissä – Heiskari tietää vastaukset kysymyksiinsä ja paljon enemmän.

Hildur Larsson oli mestarillinen kamerankäyttäjä, jota suuri yleisö ei tunne ollenkaan.

Elämäntarinan kyljessä Heiskari kaivoi unohduksista päivänvaloon Lapin valokuvauksen uranuurtajan upean elämäntyön.

Hildur Sammallahtena kuolleen kuvaajan otoksia löytyi hänen perillisiltään tuhansittain – "toinen toistaan hienompia" – ja enimmäkseen julkaisemattomia.

Heiskari sai luvan digitoida kuvat ystävänsä Hannes Hörkön avustuksella ja tuoda ne vihdoin kaikkien nähtäville.

Lapin Kansan verkkosivuilla avautui tänään lauantaina galleria, jossa on sata valikoitua kuvaa Hildur Larssonilta. Lähes kaikki ovat yli 100 vuoden takaa.

Kuvissa on ihmisiä, maisemia, taloja ja tapahtumia. Enimmäkseen Rovaniemeltä, mutta myös Kemistä, Kemijärveltä, Kolarista, Pelkosenniemeltä ja Savukoskelta.

Lapin Kansa aloittaa tänään myös juttusarjan, joka ilmestyy viitenä perättäisenä lauantaina. Sen nimi kertoo unohdetun mestarin merkityksestä: Nainen joka kuvasi Lapin.

Hildur Sammallahden jäämistö/Timo Heiskarin kokoelma
Hildur (oik.), Klara ja Tekla Larsson ravunsyönnissä Auttin talolla, jonka vuokratiloissa kuvaamo toimi silloisen Maantiekadun, nykyisen Valtakadun varrella.

Hildur (oik.), Klara ja Tekla Larsson ravunsyönnissä Auttin talolla, jonka vuokratiloissa kuvaamo toimi silloisen Maantiekadun, nykyisen Valtakadun varrella.

Oppiäitinä Mia Green

Hildur Larsson syntyi herraperheeseen Ruotsin Nederkalixissa, suomalaisittain Alakainuussa.

Tyttö oli täyttänyt juuri seitsemän vuotta, kun skogsinspektör eli metsäntarkastaja Nils Petter Larsson vei pesueensa – vaimon ja kuusi lasta – viitisenkymmentä kilometriä itään, Haaparannalle.

Silloin Hildur Larsson ei voinut arvata, mitä muutto merkitsisi hänen elämälleen.

Mia Lundmark oli perustanut Haaparannalle valokuvaamon vuonna 1895. Hän oli kulkenut kovan tien vanhempiensa hylkäämästä kasvattilapsesta itsenäiseksi naiseksi, opetellut valokuvaamaan ja vaihtanut sukunimensä Greeniksi avioiduttuaan musiikinopettaja Bror Greenin kanssa 1898.

Arvostetulla Mia Greenillä oli tapana ottaa siipiensä suojiin nuoria naisia, jotka hän opetti valokuvaamaan. Hildur Larssonista tuli yksi heistä.

Kun Green avasi sivuliikkeen tullivartija Viktor Ignatjeffin taloon Kemiin vuonna 1900, hän uskoi sen hoidon Hildurille, joka täytti vasta samana syksynä 18 vuotta.

Asiakirjoista Timo Heiskarille on selvinnyt, että Green näyttää luottaneen Hilduriin täysin.

– Kuvaamonhoitaja sai paitsi valokuvata, myös tilata sinne tarvikkeita ja huolehtia sen pankkiasioista.

Viidentenä Kemin-vuotenaan Hildur Larsson oli valmis itsenäiseksi yrittäjäksi.

Värjäri Ernst Roos oli rakennuttanut 1800-luvun puolella Mary-vaimolleen valokuvaamon ison talonsa yhteyteen Rovaniemelle, Yliruokasen tilan tuulimyllyn naapuriin.

Paikka tunnettiin alkujaan Tuulimyllynharjuna, myöhemmin Pumpasenharjuna. Nyt se on paikoitusalueena Valtakadun ja Korkalokadun välissä, Kauppayhtiötä vastapäätä.

Säilyneiden kuvien perusteella Mary Roos osasi työnsä, mutta isäntä ei onnistunut yhtä hyvin omassaan. Värjäri Roosin sivubisnes viinanmyyjänäkin oli joutunut vaikeuksiin, kun viranomaiset olivat takavarikoineet häneltä yhdellä kerralla 587 litraa konjakkia.

Roosien epäonni konkursseineen oli Hildur Larssonin onni. Kesällä 1905 hän vuokrasi kuvaamotilat talon uudelta omistajalta, haaparantalaiselta Johan Fredrik Strömbergiltä ja muutti Rovaniemelle.

(juttu jatkuu faktalaatikon jälkeen)

Hildur Larsson

Vuodesta 1916 Sammallahti.

Syntyi 9. syyskuuta 1882 Pohjois-Ruotsin Nederkalixissa (Alakainuu), kuoli 3. toukokuuta 1952 Helsingissä.

Valokuvasi ja piti kuvaamoa Rovaniemellä 1906–1916 ja Kemijärvellä 1913–1916. Asui ennen itsenäiseksi yrittäjäksi ryhtymistään Kemissä, jossa hoiti lähes kuusi vuotta oppiäitinsä, haaparantalaisen valokuvaajan Mia Greenin kuvaamoa.

Avioitui metsänhoitaja Elis Sammallahden (1884–1956) kanssa Rovaniemellä syksyllä 1916 ja muutti vastavihittynä puolisona Kolarin Sieppijärvelle, jossa aviomies isännöi virkataloa. Palasivat Rovaniemelle 1925 ja asuivat Kemi Oy:n Konttisessa vuoteen 1929, ennen kuin muuttivat pysyvästi Helsinkiin.

Pariskunnalle syntyi Sieppijärvellä kolme lasta: Rakel (s. 1917), Hilkka (s. 1919) ja Lars (s. 1920). Larsin eli Lassen lapsista Pentti Sammallahti tunnetaan valokuvaajana ja Pekka Sammallahti saamenkielen professorina.

Taiteilija ja uutiskuvaaja

1900-luvun ensimmäisinä vuosina Rovaniemellä oli vain kierteleviä valokuvaajia, jotka poikkesivat paikkakunnalla joitakin kertoja vuodessa.

Siksi uusi yrittäjä pääsi ikuistamaan ihmisiä, maisemia ja tapahtumia melkein yksinoikeudella.

Tosin Rovaniemi oli Hilduri Larssonin tullessa vasta muutaman tuhannen ihmisen taajama, jossa asui rajallinen asiakaskunta.

– Kuvassa käyminen oli kallista, kaukana kansanhuvista, Timo Heiskari huomauttaa.

Hää-, kihlajais- tai rippipäivänä kuvaamoon saattoi poiketa tavallinenkin rahvas, kuten Heiskarin isoisä Oskari Luiro päästessään ripille vuonna 1906.

Enimmäkseen kuvaajan eteen asettui herrasväkeä. Kauppiaita, opettajia, virkamiehiä ja metsäammattilaisia, joista ei ollut pulaa metsäyhtiöiden miehittämässä kylässä.

Hildur Larsson löysi helposti yhteisen kielen metsäherrojen kanssa, eikä vain siksi, että kuvaajan tavoin monet heistä puhuivat äidinkielenään ruotsia.

Hänen isänsä Nils Petter Larsson kuului Kemi Oy:n väkeen ja Lapin leivän isäksi kutsutun metsäpäällikön Hugo Richard Sandbergin lähipiiriin. Näin Hildurista tuli luontevasti Kemiyhtiön hovikuvaaja, joka istutettiin hevosrekeen ja lähetettiin ikuistamaan metsätöitä milloin minnekin.

Yrittäjä hankki tuloja myös kuvaamalla miljöötä ja maisemia kirjakauppiaiden myymiin postikortteihin sekä paikallisia merkkitapahtumia helsinkiläiselle Kaiku-lehdelle.

Uutiskuvaajalle erityisesti vuosi 1909 oli vilkas. Toukokuussa Rovaniemi oli palaa kelloseppä Uiton talosta levinneestä tulesta, joka nieli toistakymmentä rakennusta silloisen Maantiekadun, nykyisen Valtakadun varresta. Kesäkuussa, savun hälvettyä, kylään puuskutti etelästä ensimmäinen juna juuri valmistunutta rautatietä pitkin.

Hänen kuvissaan vilahtelevat myös jääpadot ja tulvat, lestadiolaisseurat, maankuulut markkinat sekä suuret työurakat, kuten pumpulikuljetukset Jäämeren rannalta ja sotatarvikerahdit Kantalahdesta Rovaniemen asemalle.

– Mistä Rovaniemellä milloinkin puhuttiin, Hildur oli usein kameroineen paikalla, Heiskari sanoo.

Pelkkä ateljee ei olisikaan elättänyt kuvaajaa. Muotokuvausten sesonki rajoittui keväästä syksyyn siitä yksinkertaisesta syystä, ettei keinovaloja ollut käytettävissä.

Mutta luonnonvaloa riitti, ja sitä kuvaajatar opetteli herkeämättä kuvaamossaan, jonka yhdellä seinällä suuri ikkuna jatkui lasikattona.

Hildur Sammallahden jäämistö/Timo Heiskarin kokoelma
Hildur Larssonin lähipiiriin kuuluneet Norbergit, Trahnit ja Haaralat uimaretkellä Kemijoen itärannalla, Rovaniemen keskustaa vastapäätä. Hildur Larsson on itse ylimpänä, katse kamerasta poispäin.

Hildur Larssonin lähipiiriin kuuluneet Norbergit, Trahnit ja Haaralat uimaretkellä Kemijoen itärannalla, Rovaniemen keskustaa vastapäätä. Hildur Larsson on itse ylimpänä, katse kamerasta poispäin.

Mallina Keke Rosbergin isoäiti

Timo Heiskari on käynyt kuva kuvalta läpi Hildur Larssonin jäämistön, "arviolta 2500–3000 otosta".

Hän on vaikuttunut siitä, miten taitavasti kuvaaja osasi käyttää valoa ateljeekuvissaan jo yli sata vuotta sitten.

– Kun kuviin ei saanut värejä, Hildur haki sävyjä, Heiskari kuvailee.

– Studiossa oli erisävyisiä vaatteita ja taustoja, joita hän yhdisteli harkiten. Hän suunnitteli kaiken etukäteen ja testasi väsymättä erilaisia vaihtoehtoja, vaikka sen aikainen kuvaaminen lasilevylle oli työlästä ja aikaavievää.

Samalla tinkimättömyydellä Hildur Larsson suhtautui sommitteluun.

– Eikä vain ateljeessa, vaan yhtä lailla ulkokuvissa, Heiskari sanoo.

– Niissä miljöö ja maisema ovat tasapainossa. Ei ole yksittäistä tönöä seisomassa keskellä ruutua, vaan jotain syvempää.

Hildur Larsson haki oppia ainakin kahdelta kuvauskurssilta Ruotsista. Toista veti saksalainen Nicola Perscheid, maailmankuulu muotokuvaaja.

Mutta Lapin valokuvauksen uranuurtaja oli paljon muutakin kuin teknisesti ja taiteellisesti osaava.

Tunnelmallisista ateljeekuvista voi nähdä, että hyvien muotokuvamaalarien tapaan hän näyttää päässeen lähelle kohdettaan.

– Ilmiselvästi Hildur sai kuvattavansa rentoutumaan. Siksi kuvista tuli ilmeikkäitä ja jopa hauskoja.

Hildur Sammallahden jäämistö/Timo Heiskarin kokoelma
Nainen navettatöissä Kolarin Sieppijärvellä.

Nainen navettatöissä Kolarin Sieppijärvellä.

Esimerkiksi käy yksi tämän artikkelin kuvista. Siinä Hildur Larssonin perhetutun, rovaniemeläisen kasöörin Ernst Norbergin lapset Elsa ja Torsten sekä heidän serkkunsa Thora Kurth pistävät päänsä sanomalehden läpi.

Kuva on uniikki muutenkin kuin ilmeikkyytensä vuoksi: siinä on tilanne. Yli sata vuotta sitten tekniikka ei sallinut pitkiä valotusaikoja eikä liikettä. Siksi ajalta ei ole juurikaan kuvia, joissa oikeasti tapahtuu jotain.

On kuvassa vielä yksi erikoisuus: formuloiden maailmanmestarin mummo. Torniossa syntynyt ja Rovaniemellä varttunut Thora Kurth löysi myöhemmin miehekseen kuopiolaissyntyisen Santtu Rosbergin. Heidän pojanpojastaan Keijosta eli Kekestä tuli Suomen ensimmäinen F1-tähti.

Metsänhoitaja vei voiton

Hildur Larsson omistautui valokuvaamiselle.

Hän oli työteliäs, tuottelias ja tinkimätön yrittäjä, jonka elämässä asiat olivat tärkeysjärjestyksessä.

– Ensin tuli valokuvaus. Sen jälkeen äiti, isä, sisaret ja ystävät, Timo Heiskari kiteyttää.

Miestä Hildur Larssonilla ei ollut, ennen kuin häntä kaksi vuotta nuorempi metsänhoitaja Elis Sammallahti (entinen Lundahl) iski häneen silmänsä.

Se oli menoa kerrasta. 33-vuotias, ulkopuolisten vanhaksi piiaksi arvelema valokuvaajatar lumoutui täysin, suostui maaliskuussa 1916 kirjeitse esitettyyn kosintaan ja vihittiin Rovaniemen kirkossa saman vuoden syyskuussa.

Saman tien hän myi kuvaamonsa Rovaniemellä ja Kemijärvellä ja muutti metsänhoitajan rouvaksi Kolarin Sieppijärvelle.

Se tiesi ammattimaisen kuvaamisen loppua hetkellä, jolloin Hildur Larsson alkoi olla kameran takana parhaimmillaan.

– Sieppijärvellä kotialbumiin otetuista kuvista näkee, että annettavaa olisi ollut vielä paljon, Heiskari sanoo.

Hildur Sammallahden jäämistö/Timo Heiskarin kokoelma
Matkustajia Kemijärven laivarannassa 1914.

Matkustajia Kemijärven laivarannassa 1914.

Paljon hän ehti kuvatakin, ja jäämistö on säilynyt perillisillä, joista erityisesti pojantytär Hilkka Asanti on selvittänyt "mammansa" elämänvaiheita yhteistyössä Heiskarin kanssa.

Useimmat kuvista ovat odottaneet lasinegatiiveina laatikoissa yli sata vuotta. Heiskari sanoo jakavansa Hilkka Asantin ilon siitä, että ne tulevat vihdoin julki.

Kyse ei ole vain kulttuuriteosta, vaan kunnianosoituksesta Lapin valokuvauksen varhaiselle mestarille.

– Nyt toteutuu myös Hildurin tahto. Hän tarkoitti kuvansa ihmisten nähtäväksi.

Katso 100 valikoitua kuvaa Hildur Larssonilta Lapin Kansan verkkogalleriasta.


Kommentit (3)

  • Jokivarren kansaa

    Kuvien oikeuksien omistajien tärkeä tehtävä on saattaa aineistoista kuvakirjoja kansan ostettavaksi. On Pälsiin, Inhaan, Paularjuun, Itkoseen verrattavaa kansanperinnettä, sukujen historiaa, Lapin historiaa täydentävä aarreaitta.. Lehdelle kiitos esittelystä. Jään odottamaan kadonneen ajan hetkikuvauksia täydentämään kuvaani menneistä ajoista juuriltani mm Kuoskusta , Nousulta, Sodankylän Pelkosenniemeltä, Kemijärveltäkin, Rovaniemestä puhumattakaan.

  • Harri-poika

    Tämän juttusarjan ja kuvagallerian julkaiseminen on kulttuuriteko jos mikä! Suuret kiitokset.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös