Koulutan ja puhun paljon muistista ja muistisairaan kohtaamisesta. Tuoreimpien tilastojen mukaan Lapissa on tällä hetkellä noin 5 600 muistisairausdiagnoosin saanutta asukasta ja noin 8 000 henkilöllä on erilaisia muistin pulmia.
Muistisairaudet ovat eteneviä aivosairauksia, joihin ei toistaiseksi ole parantavaa lääkitystä, mutta näidenkin kansansairauksien kanssa voimme elää hyvää arkea. Suurin osa sairastuneista on ikääntyneitä, mutta moni meistä sairastuu jo työikäisenä.
Luennoin hiljattain aiheesta Muisti, musiikki ja hengellisyys. Yleisönä oli erään seurakunnan kerholaiset, joten uskalsin laajentaa aihetta myös lapsuuden virsiin ja muihin hengellisiin laulumuistoihin.
Meidän on helppoa ymmärtää muistisairauden etenemistä, jos me mietimme, että muisti on kuin kirjahylly. Sen ylähyllyllä on lähimuisti, seuraavalla hyllyllä eläkevuodet, seuraavalla työvuodet ja sen jälkeen ovat nuoruuden ja lapsuuden hyllyt.
Kun minulle tulee muistisairaus, hylly alkaa heilua ja ensimmäisenä sieltä putoavat lähimuistin eli elämäni uusimmat kirjat ja tapahtumat, sitten vähitellen eläkevuodet, työvuodet, nuoruus ja lopuksi olemme lapsuudessa.
Kun sairaus on edennyt jo pitkälle, yhteisiä puheenaiheita voi olla vähän. Muistisairaan kohtaaminen vaatii sairauden tuntemista eli mitä asioita muistisairas saattaa vielä muistaa, mitkä kirjahyllyn muistot ja vuosikymmenet ovat menossa. Se vaatii myös tiettyä sukupolvitajua eli ymmärrystä siitä, minkälaiset asiat ovat olleet muistisairaan elämänkulussa ja Suomen historiassa tärkeitä.
Martti Luther opetti aikanaan, että jos mielesi on murheellinen, ala laulaa ja soittaa suloista laulua. Hengellinen musiikki on kuulunut olennaisena osana luterilaiseen jumalanpalvelukseen, herätysliikkeiden seuroihin tai kotien ja koulujen hartaustilaisuuksiin.
Kuva poljettavasta urkuharmonista tuo mieleen kansakoulun aamuhartaudet. Oi, katsohan lintua oksalla puun tai Pikku Lauri ja tutut lasten virret löytyvät säilömuistista, kun kanttori antaa niihin alkusävelet. Vaikka sairastuneella ei enää ole sanoja puhumiseen, hän laulaa lapsuudessa oppimansa laulun ja muistaa sen numeron, joka uudessa virsikirjassa on jo muutettu toiseksi.
Hengelliset laulut kannattelevat perheen, suvun, sukupolvien ja kansankunnan muistia. Monille ne merkitsevät turvallista ja rauhoittavaa äänimaisemaa – myös muistisairauteen sairastuneelle.