Riista- ja kalatatalouden tutkijat pitivät 1995 Simojoen lohikantaa lopullisesti menetettynä. Tornion- ja Muonionjoen lohikanta oli erittäin uhanalainen, jopa sukupuuttoon kuoleva. Vasemmiston vaalivoiton myötä pääministeriksi nousi tuolloin Paavo Lipponen. Hän nimitti maa- ja metsätalousministeriksi ministeriön kansliapäällikön Kalevi Hemilän, nuoren virkamiehen.
Hemilän ensimmäisiä päätöksiä oli lohitoimikunnan asettaminen, johon ei kuulunut yhtään meri- eikä jokialueen edustajaa, vain tutkijoita. Tätä ennen oli istunut noin 20 lohitoimikuntaa, joissa meri- ja jokialueen edustajat olivat mukana. Niiden työ oli ollut ajan haaskausta ilman tuloksia.
Hemilän toimikunta päätti yksimielisesti, että lohipyydykset saa asettaa pyyntiin Selkämereltä alkaen, mutta Merenkurkussa ja Pohjanlahdella vasta sen jälkeen kun puolet emokalaparvesta on vaeltanut ohi. Näin siksi, että emokalaparven ensimmäisessä puolikkaassa vaeltavat pääasiassa marjas- eli naaraslohet ja toisessa puolikkaassa kojamot eli uroslohet.
Sama sääntö koski myös jokialuetta. Rysät saatiin virittää pyyntiin vasta kun puolet emokalaparvesta oli ohittanut paikan. Satavuotiset saalistilastot olivat tutkijoiden käytössä. Niiden perusteella he päättivät, milloin rysäpyynti voi alkaa eri alueilla.
Hemilän toimikunta teki päätöksensä 1995 ja Hemilä pani sen täytäntöön 1996. Heti ensimmäisenä keväänä saatiin uudesta käytännöstä hyviä kokemuksia ja seuraavat keväät olivat lohen palauttamisen voittokulkua.
Maa- ja metsätalousministeriössä oli virkamiehiä, joita tämä kehitys ei miellyttänyt. Heistä näkyvin oli Orian Bondestam. Hän kilpaili ruotsalaisten virkaveljien kanssa siitä, kummalla maalla on suurempi lohenpyyntilaivasto Itämerellä. Niinpä hän yritti kaikin tavoin viedä pohjaa pois Hemilän hyvältä päätökseltä ja lisätä merialueen pyyntioikeutta.
En tunne nykytilannetta, mutta epäilen, että merialueen rysäpyyntiä on vähä kerrallaan lisätty, Hemilän rajoituksia on lievennetty ja nyt ollaan tilanteessa, jossa lohikantojen tilanne huononee.
Mistä löytyisi Hemilän kaltainen maa- ja metsätalousministeri, joka palauttaisi meripyynnin säännöstelyn Selkämereltä alkaen Hemilän päätöksen mukaiseksi? Olisiko Sari Essayhilla selkärankaa sellaiseen?