Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Har­ha­nä­ky­jä Yleis­ra­dios­ta – toi­mit­ta­jien am­mat­ti­tai­toon kuuluu kriit­ti­nen etäi­syys

Kari Kannala jatkaa Yleisradiosta käytävää keskustelua.
Kari Kannala jatkaa Yleisradiosta käytävää keskustelua.
Kuva: Elina Virtanen / piirros

Jorma Törmänen esittää Yleisradiosta kuvitelmiaan (LK 8.8). Hänen mukaansa ”tiedotusvälineet ovat toimittajiensa summa” ja ”kaikilla…on jonkinlainen poliittinen tausta”. Näkemys median toiminnasta ja sisällöstä toimittajien tai kansan mielipiteiden ja nimenomaan poliittisena heijastumana on alkeellinen. Toimittajien ammattitaitoon kuuluu kriittinen etäisyys.

Törmäsen mukaan toimittajat valitsevat monesti haastateltavat ”vasemmalta laidalta, jotka edustavat omaa näkökantaa”. Tarkastellaan vähän faktoja, kun Törmänen ei niitä esitä.

Yleisradion suoma julkisuus on nostanut monet politiikan huipulle. Viime eduskuntavaaleissa uusiksi kansanedustajiksi valittiin perussuomalaisista Teemu Keskisarja ja kokoomuksesta peräti viisi Yleisradion julkkista: sen pitkäaikainen toimittaja Susanne Päivärinta, viime vuosina toistuvasti asiantuntijoina haastatellut Jarno Limnell, Jarmo Lindberg, Aura Salla ja Pekka Toveri.  Kaksi viime mainittua valittiin myös EU-parlamenttiin kuten myös Yle-julkkis Mika Aaltola, kokoomuslaisena hänkin. Aiemmin Yleisradio nosti kokoomuksen kansanedustajiksi toimittajat Jaana Pelkosen ja Petri Sarvamaan.

Jälkiviisaissa esiintyy Timo Soini ja Iltalehden pääkirjoitustoimittaja Kreeta Karvala, jälkipörssissä kokoomuksen entinen EU-parlamentaarikko Piia-Noora Kauppi ja kokoomuksen ehdokkaana ollut Heikki Pursiainen. Talousasioissa YLE haastattelee säännöllisesti pankkien ekonomisteja, EVAn ja Keskuskauppakamarin toimitusjohtajaa.

"Toisin kuin Törmänen esittää, hallitus ei ole ilmaissut huolta Yleisradion politisoitumisesta. Perussuomalaiset sen sijaan on."

Kerrotusta huolimatta pidän Yleisradion toimitustyötä varsin tasapuolisena ja luotettavana. Poliittisen tasapuolisuuden tavoittelu korostuu ajankohtaisohjelmissa pintapuolisuuteen asti, kun haastateltavia on turhan monia.

Yhden, väärän, esimerkin Törmänen esittää vasemmiston suosimisesta. Hänen mukaansa käännytyslaista ei haastateltu ”asiantuntijoina” (lainausmerkit Törmäsen) juuri muita kuin lain vastustajia. Sitä ei tarvitse ihmetellä, koska oikeustieteen asiantuntijat (mm. professori Outi Korhonen) eivät oikeustieteen ja rehellisyyden nimissä voineet muuta kuin vastustaa lakia. Mitään näyttöä saati tietoa heidän tai toimittajien vasemmistolaisuudesta Törmänen ei esitä.

Lakia kannattaneita poliitikkoja haastateltiin runsaasti. Sen sijaan lakia vastustaneista 18 perustusvaliokunnan kuulemasta oikeustieteen asiantuntijasta (17 professoria, 1 tutkijatohtori) haastateltiin muistaakseni vain emeritusprofessori Koskenniemeä.

Törmänen esittää summittaisen ja perusteettoman poliittisen sensuurin hengessä ”jonkinlaista valvontaa” Yleisradiolle. Toisin kuin Törmänen esittää, hallitus ei ole ilmaissut huolta Yleisradion politisoitumisesta. Perussuomalaiset sen sijaan on.

Törmäsen kirjoitus on perätöntä poliittista hutkimista. Siitä on vain haittaa asialliselle mediakritiikille ja keskustelulle Yleisradion ohjelmapolitiikasta. Ajankohtaiseen keskusteluun Yleisradion rahoituksestakaan kirjoitus ei sano mitään.

Kari Kannala