kolumni: Eikö ka­las­tus­la­ki olekaan kai­kil­le sama? Kysymys on nyt ajan­koh­tai­sem­pi kuin koskaan

Podcast: Kar­va­lak­ki­do­ku­ment­ti osa 6: Kuk­ko­lan­kos­ki näyt­tää, mitä elävä jo­ki­kult­tuu­ri voi ih­mi­sel­le merkitä – Heik­ki­län tai­tei­li­ja­vel­jek­set ker­to­vat elä­mäs­tä Väy­län­var­rel­la

Tilaajille

Häpeä vai­kut­ti Esko Pou­ta­sen ma­sen­nuk­sen ja per­fek­tio­nis­min taus­tal­la: ”Menin niin pit­käl­le, että kielsin epä­on­nis­tu­mi­sen ole­mas­sao­lon”

Häpeä on tunne, joka ohjaa meitä muokkaamaan käytöstämme yhteisön sääntöjen mukaiseksi. Pitkittyessään häpeä voi saada epätoivottuja muotoja.

Aiemmin Esko Poutanen rankaisi itseään kieltämällä itseltään mukavia ja nautinnollisia asioita. Terapian avulla hän pääsi irti suorittamisesta.
Aiemmin Esko Poutanen rankaisi itseään kieltämällä itseltään mukavia ja nautinnollisia asioita. Terapian avulla hän pääsi irti suorittamisesta.
Kuva: TERHO AALTO

Jo lapsuudesta lähtien Esko Poutanen määritti itseään onnistumisten kautta. Vaikka hänen perheensä ei ollut erityisen vaativa häntä kohtaan, hän oli nähnyt esimerkin omaisesti vastaavaa käytöstä. Poutanen oppi pelkäämään epäonnistumisen tuomaa häpeää.

– Menin niin pitkälle, että kielsin epäonnistumisen olemassaolon. Sanoin itselleni, että jos joku ei onnistu, yritä uudelleen. Epäonnistumista ei saanut hyväksyä, Poutanen sanoo.