Hallitusohjelmassa kohdennetaan oikeanlaisesti katse "kansansairauksiin", joiden yhtenä riskitekijänä mainitaan liikkumattomuus. Ohjelmakirjauksen toteutus ja kansanterveyden edistäminen on kuitenkin alimitoitettu.
Hallitusohjelmassa mainitaan vain yksi tähän suoraan osoitettava yhdeksän miljoonan euron panostus, yhdessä muutoin ilolla vastaanotettavaan 'Suomi liikkuu'-hankekokonaisuuteen. Tämä 80 miljoonan euron suurhanke on harmillisesti samassa hallitusohjelmassa, jonka suunnitelmissa on leikata summa puolitoistakertaisesti opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalta. Se vaikuttaa suoraan monen objektiivisesti selvitettyjen, erittäin myönteisten ja monihallinnollisesti tarpeellisten kotimaisten toimintojen olemassaoloon, kuten myös urheiluun ja liikuntaan.
Etenkin urheilu ja liikunta ovat juuri ne kohdat, jossa ainakin julkisesti aikomuksenaan julkista taloutta kohentavalla ohjelmalla pitäisi olla satsauksen paikka. Satsaus liikuntaan tulee hetken päästä takaisin moninkertaisina säästöinä sairauksista koituvien kustannusten vähentyessä ja ihmisten työelämässä terveenä säilymisen ajan pidentyessä.
Jos tällainen kansanterveydellinen ohjelma pyrkii saamaan liikkumattomissa liikettä, katsetta ei myöskään saa pudottaa pois liikkujista, jotka kyllä liikkuvat, mutta vähemmän kuin mitä liikuntasuositukset määrittelevät tarpeelliseksi tasoksi.
Hallitusohjelma polttaakin tässä suhteessa kansanterveyden kynttilää molemmista päistä. Liikkumattomuuteen ei satsata tarpeeksi ja samalla hallitusohjelma nostattaa liikuntapalveluiden kustannuksia siirtämällä palvelut alemmasta arvonlisäprosentista korkeammalle. Tällä tulee olemaan välittömiä vaikutuksia juuri heihin, jotka liikkuvat, mutta eivät tarpeeksi.
Päätös ihmetyttää liikuntapalveluiden käyttäjien puolesta, mutta erityisesti vaikutusta on ihmisille, joilla ei ole arjen kustannusten yleisen nousun lisäksi mahdollista maksaa huomattavia korotuksia liikuntaharrastustensa kuluihin.
Liikuntapolitiikassa on aiemmin askellettu, hallituksista viis, hyvin samanlaista polkua ja harmillisesti ilman huomattavia myönteisiä muutoksia. Yhteiskuntana ponnistukset liikuntaan ovat tarpeellisia jo nyt, ja tulevat ajan kanssa vääjäämättä yhä tarpeellisimmiksi, sillä hyvinvointivaltion kantokyky ei muutoin riitä.
Kirjoittaja on Työväen urheiluliiton 1. varapuheenjohtaja.