Tämä esittämäni provokaatio tuo esiin erittäin tärkeän näkökulman: Yhteiskunnan palveluiden tarkoitus ei ole tuottaa voittoa tai toimia vain suurten volyymien perusteella, vaan varmistaa ihmisten turvallisuus ja hyvinvointi. Esimerkiksi päivystyksen, pelastushelikopterin tai palokunnan toiminnan arvo ei ole vain siinä, kuinka usein niitä tarvitaan, vaan siinä, että ne ovat saatavilla silloin, kun niitä kipeimmin tarvitaan.
Voisimme muotoilla tämän provokaation seuraavasti:
"Jos palvelut arvioidaan vain kannattavuuden perusteella, miksei lopeteta kaikkea? Lopetetaan päivystys yöllä, koska lääkärit nukkuvat, kun potilaita ei ole. Lopetetaan palokunnan yövuorot, koska tulipaloja ei syty jatkuvasti. Lopetetaan pelastushelikopterit, koska hätätilanteita on liian vähän. Lopetetaan synnytyssairaalat, koska lapsia syntyy liian vähän. Lopetetaan koulut, koska oppilasmäärät pienenevät. Lopetetaan vanhustenhuolto, koska etäisyydet tekevät siitä kallista. Lopetetaan kaikki terveyspalvelut paikkakunnilta, joissa ne eivät ole 'kannattavia.' Mutta mitä jää jäljelle? Yhteiskunta, jossa vain suurten keskusten asukkaat ovat turvassa ja kaikki muut jätetään oman onnensa nojaan."
Tämä herättää kysymyksen: haluammeko todella yhteiskunnan, jossa ihmisten arvo ja oikeus palveluihin määritellään vain taloudellisten laskelmien perusteella?