Turpeenpoltto saa jatkua entiseen malliin, yksityisautoilua ei rajoiteta, lihankulutukseen tai pellonraivaukseen ei puututa. Sen sijaan ilmastotavoitteet hoidetaan metsätaloutta tehostamalla sekä tekemällä lannasta ja perunankuorista arvotavaraa.
Kuulostaako punavihreältä hallitukselta? Ei niin, vaan keskustan puolueohjelmalta.
Sanna Marinin (sd.) hallituksen hatunnoston arvoinen tavoite hiilineutraalista Suomesta vuonna 2035 on kuihtumassa lopullisesti pelkäksi sanahelinäksi. Maanantaina pidetty ilmastoseminaari oli siitä selvä osoitus.
Jo etukäteen keskustan suunnasta viestitettiin, ettei autoilua kuriteta. Lihankulutuksen tai hakkuutavoitteiden pienentämisestä ei niin ikään saa edes puhua tämän hallituksen aikana.
Eikä niistä käytännössä puhutakaan.
Teollisuudelle tarkoitettu ilmastorahasto oli käytännössä tämänviikkoisen seminaarin ainoa uusi avaus, ellei tiekarttoja, selvityksiä, työryhmiä ja muita moneen kertaan nähtyjä päätösten siirtämisiä ja unohduksiin hautaamisia lasketa.
Hallitus haluaa välttää edeltäjänsä virheet ja perustaa päätöksensä kattaviin selvityksiin. Se on enemmän kuin kannatettavaa, mutta tämä ensimmäiseksi tarkoitettu askel näyttää ilmastoasioissa myös jäävän liian helposti ainoaksi.
Taustapohdintoja on kohta niin paljon, että niistä saisi mädättämällä suuren määrän biokaasua. Ilmastoteoista puuttuu silti polttoaine.
Vuosi 2035 on useamman hallituskauden päässä, joten nykyinen voi vain laittaa asioita liikkeelle, ei vastata niistä loppuun asti. Vaikka tämän viikon seminaarissa ei pitänyt isoja päätöksiä tehdäkään, niin kyllä jotain pitäisi jo alkaa tapahtua – ellei hallitus itsekin ole jo todennut luvanneensa liikoja.
Jos gallupeja on uskominen, niin seuraava hallitus ei katso ilmastokriisiin puuttumista Suomelle oleelliseksi kysymykseksi. Voipa olla, että peruu vähäisetkin nykyhallituksen aikaansaannokset.
Siksi muutosten suunnasta pitäisi antaa paljon uskottavampi viesti kuin nyt.
Jos ilmastokriisiin halutaan vastata tosimielellä, niin yksityinen raha, julkiset hankinnat ja kansalaisten siedättäminen pitäisi saada liikkeelle niin suurella volyymillä, ettei pyörä yksinkertaisesti enää voi pysähtyä tai vaihtaa suuntaa vaalien vuoksi.
Nykyinen linja tarkoittaa sitä, että käytännössä Suomen merkittävintä ilmastopolitiikkaa tekee jatkossa EU eikä Suomi itse. Samalla hiilineutraalin tavoitteen täyttyminen siirtynee 15 vuodella.
EU:n hiilineutraali tavoite 2050 muuttunee vielä niin tiukaksi velvoitteeksi, ettei pieni jäsenmaa pysty pyristelemään sitä vastaan ainakaan tekemättä brexitejä.
Päästökauppa ja kansainväliset pääoman liikkeet ohjaavat teollisuutta hallituksesta huolimatta.
Erityisen vahva on EU:n vihreän kehityksen ohjelma eli Green deal. Maankäytön päästöjä – eli metsiä ja peltoja – koskeva lulucf-soppakaan ei ole vielä valmis.
Hallitus haluaa pysyä koossa, ja siksi muut puolueet ovat ilmastoasioissa keskustan panttivankeja. Ellei lunnaita ala löytyä, uhkaa nälkiintymiskuolema yhtä lailla niitä kuin niiden omia ilmastotavoitteitakin.