Hai­ka­rat ovat pi­ris­tä­neet Me­ri-La­pin lin­tu­syk­syä - har­maa­hai­ka­roi­ta on nähty jopa pik­ku­par­vin, monet lajit ovat jo läh­te­neet muut­to­mat­kal­le

Harmaahaikara oli takavuosina harvinaisuus Meri-Lapissa, mutta nykyään sen tapaa usein hyviltä kosteikoilta. <p>Isokuovi tunnetaan varhaisena syysmuuttajana, joka poistuu pohjoisen maisemista pääosin elokuussa.</p><p>    </p>
Harmaahaikara oli takavuosina harvinaisuus Meri-Lapissa, mutta nykyään sen tapaa usein hyviltä kosteikoilta.
Harmaahaikara oli takavuosina harvinaisuus Meri-Lapissa, mutta nykyään sen tapaa usein hyviltä kosteikoilta.

Monia saattaa ehkä masentaa, kun jo elokuussa aletaan puhua lintujen syysmuutosta. Tosiasia kuitenkin on se, että lukuisat lintulajit ovat jo lähteneet muuttomatkalle; kärkijoukkona etelän maille painuivat juhannuksena kuovinaaraat, niiden vanavedessä muuttivat viklojen etujoukot ja suokukot, ja heinäkuun lopulla naurulokeista oli jäljellä enää rippeet. Elokuussa starttaavat etelään useat varpuslintulajit, keltavästäräkit, siepot, leppälinnut ja punavarpuset.

Kaikille tuttu kahlaajalintu, isokuovi, lähtee muuttomatkalle niin, että rouvat jättävät poikasten kaitsemisen isä-kuovien harteille. Poikaset ovat tuolloin vasta puolikasvuisia. Kun jälkikasvu oppii lentotaidon, matka Englannin rannikoille alkaa elokuussa. 

Raumolla oli vielä 30.8. neljä kuovia  (ilmeisesti nuoria) muuttomatkalle lähtöä. Kohtalaisen myöhässä oli jopa Antarktikselle menevä lapintiira, joka nähtiin Kemin Vähähaarassa 26.8. Simon Härkäletossa lapintiirapariskunta täydensi hyvin kehittyneen poikasensa kanssa energiavarastojaan 18.8.

Olen viime päivinä turhaan tähyillyt taivaalle tervapääskyjen toivossa, mutta turhaa on tuo touhu ollut – sirppisiipiset lentotaiturit ovat kaikonneet kauaksi. Enin osa niistä lentää aina Etelä-Afrikkaan asti. 

Monesti tervapääskyjä ilmaantuu loppukesän tai alkusyksyn lämpövirtausten tuomina takaisin pohjoisille alueille. Sitten ne taas katoavat kuin salamaniskusta ja lentävät muutamassa päivässä tuhansien kilometrien päähän Afrikkaan palatakseen toukokuun lopulla Meri-Lappiin. Hurjaa on elämä näillä kiitäjillä!

Syksyksi vaihtunut kesä tarjosi sekä hienoja retkeilysäitä että monia elämyksiä Meri-Lapin lintumailla. Alkukesästä höristelin juhannusta edeltävällä viikolla korviani pyöräillessäni Kemin Kiikelinnokan vieritse kulkevaa polkua. Totta se oli: jostain Kiikelin rantapensaikon kätköistä kantautui ruisrääkän raasta

van terävää, konemaista narinaa, jota ei voi sekoittaa minkään muun linnun ääntelyyn.


Tarkistus Pentti Rauhalan, Matti Suopajärven ja Pekka Suopajärven Kemin-Tornion alueeen linnut teoksesta kertoo, että ruisrääkkä on Kemin-Tornion seudulla melko harvinainen vierailija; se on havaittu noin 40 kertaa – varhaisimmat havainnot ovat 1800-luvun lopulta. itse olin ”jahtaamassa” rääkkää viimeksi Maksniemessä parisenkymmentä vuotta sitten. Laji oli pitkään Meri-Lapissa kateissa. Vasta 1990-luvulta alkaen ruisrääkän ääntä on kuultu lähes vuosittain. Oletetaan, että tehostuneet viljelymenetelmät veivät sen maanrakoon.

Kesän toinen ykkösluokan harvinaisuus löytyi Järpistä heinäkuun puolella. Kyseessä oli sitruunavästäräkki, joka on Meri-Lapin linnuston uusimpia tulokkaita – alle kymmenen kertaa täällä nähty laji, joka yhytettiin  ensimmäisen kerran Kemin Siikalahdella 1998. 

Sittemmin se on vakiintunut eräälle Järpin kosteikolle – pesinytkin sopivaksi havaitsemallaan paikalla yhdeksän vuotta sitten ja kesällä 2013. Lintu muistuttaa suuresti keltavästäräkkiä, mutta lajin koiraan pää on kokonaan huomiota herättävän keltainen.

Meri-Lapin loppukesää voi luonnehtia hyvällä syyllä haikarakaudeksi. Enpä sitten tiedä mihin päin Kemi-Torniota lapsilykkyä on luvassa. Keminmaan Elijärvellä havaittiin 21.8. peräti kuuden harmaahaikaran tokka.  

Kertapompsin määrä hipoo jo Meri-Lapin ennätystä, sillä tiettävästi vain kerran on näillä leveyksillä nähty suurempi haikaraparvi: 23.8.2008 Elijärvellä kahdeksan yksilöä. Kemin ensimmäinen harmaahaikara osui kiikarikenttääni 22.7.1975.

 Nykyään tiedetään, että pääasiassa nuoret yksilöt lähtevät ikään kuin välimuutolle ja suuntaavat etelästä tänne pohjoisen selkosille. Viime päivinä harmaahaikaroita on nähty 1-3 yksilön ryhminä eri puolilla Kemi-Tornion aluetta.

Haikarakaartin harvinaiseen joukkoon Suomessa lukeutuva jalohaikara löytyi niin ikään Elijärveltä 21.8. Ilmeisesti sama lintu havaittiin kaksi päivää myöhemmin harmaahaikaran seuraan lyöttäytyneenä Järpin tuhka-altaalla.

Lumivalkoisella höyhenpuvullaan koreileva, lähes kurjen kokoinen, jalohaikara on aiemmin nähty Meri-Lapissa alle kymmenen kertaa. Alueemme lintupaikoilla on vuosien saatossa havaittu myös kaulushaikara, mustahaikara ja kattohaikara.

 Mustahaikaraan liittyy erikoinen episodi: räätäli Johannes Niskanen löysi haikaran keväällä 1913 elävänä haukanraudoista Keminmaan Kivijärveltä ja myi löytönsä maisteri Kaarlo Hänniselle. Mustahaikara kuitenkin menehtyi ja päätyi lopulta Helsingin yliopiston luonnontieteellisen museon kokoelmiin.