Kolumni
Tilaajille

Hädässä naapuri tunnetaan

Pienen kunnan tulomuuttajana ensimmäiset viikkoni maalaistalon asukkina kuluivat lähinnä puhelinnumeroita tallennellessa. Osoitekirjastani löytyy tällä hetkellä pitkä liuta henkilöitä kuten Auraus, Putkisaha, Rassaaja ja Metsäauto. Tämä on seurausta pitkälti siitä, että yleinen loppukaneetti keskusteluun kuin keskusteluun tuntuu olevan: ”Sanot sitten vain, jos tarvihet apua.”

Yksin asuvana naishenkilönä apua tarjoutuu kenties vielä kärkkäämmin, kuin jos kotona olisi apukäsiä omasta takaa. Ajatusmaailmaani on juurtunut kenties liiankin tiukkaan ajatus siitä, että yksin pitää pärjätä. Apua on välillä vaikea ottaa vastaan saati sitten pyytää. Etenkin jos kyseessä on askare, jota joku saattaisi erehtyä kutsumaan miesten työksi. Silloin pitää ihan periaatteesta pärjätä kaksin verroin paremmin.