Pienen kunnan tulomuuttajana ensimmäiset viikkoni maalaistalon asukkina kuluivat lähinnä puhelinnumeroita tallennellessa. Osoitekirjastani löytyy tällä hetkellä pitkä liuta henkilöitä kuten Auraus, Putkisaha, Rassaaja ja Metsäauto. Tämä on seurausta pitkälti siitä, että yleinen loppukaneetti keskusteluun kuin keskusteluun tuntuu olevan: ”Sanot sitten vain, jos tarvihet apua.”

Yksin asuvana naishenkilönä apua tarjoutuu kenties vielä kärkkäämmin, kuin jos kotona olisi apukäsiä omasta takaa.