Yle uutisoi (5.5.), kuinka Suomi kärsii korkeammista koroista kuin oma inflaatiotasomme edellyttäisi. Euroalueen jäsenenä korkojamme siis ohjaa Euroopan keskuspankki, joka ylläpitää korkeaa korkotasoa taltuttaakseen euroalueen inflaatiota. Suomessa inflaatio on jo laskenut, mutta silti esimerkiksi asuntovelalliset kärsivät korkeista eurokoroista.
Kun Suomi liitettiin euroon ilman kansanäänestystä, jota luvattiin vielä 1994, oli euron puolustajilla ja markan hautaajilla kolme pääargumenttia: vakaa valuuttakurssi, helppo matkustaminen ja vakaa korkopolitiikka. Viime vuosikymmenellä vieläpä euroa puolusteltiin sillä, että korot ovat euron vuoksi matalat.
Miten kävi? Euron arvo on ollut Suomelle lähes aina väärä.
2000-luvulla kun Suomi oli Nokia-vedossa, euron arvo oli liian matala ja Suomen talous ylikuumeni, ja palkoissa oli nostopainetta. Finanssikriisin tultua ja Nokian tultua alas Suomen kilpailukyky laski, mutta muun maailmantalouden noustessa euron arvo nousi ja oli Suomen kilpailukykyyn nähden liian korkea. Menetimme kokonaisen vuosikymmenen – tämän osoittaa vertailu Ruotsiin.
Matkustelua ei euro enää helpota, jokaisella on debit-kortti. Euron puolustajilla oli koko 2010-luvun käytettävissään perusteenaan vain matalat korot. Se oli silloinkin epärehellistä – löysän rahan politiikka eli alhaiset korot olivat yleislänsimaalainen ilmiö. Alhaisten korkojen aikana poistettiin esimerkiksi asuntolainan korkojen verovähennysoikeus. Sama verovähennys tietysti suotiin asuntosijoittajille.
Nyt on selvää, että EU-johtoinen korkopolitiikkakin johtaa siihen, ettei korkoja määrittele Suomen talouden tarve. Tämä on jälleen uusi eurojäsenyyden kustannus, ja nyt savuavat raunioina kaikki kolme EMU-jäsenyyden pääargumenttia. Toisin sanoen Paavo Väyryset ja Esko Seppäset olivat oikeassa.
Eurojäsenyys maksaa meille koko ajan enemmän työttömyytenä ja hyvinvointitappioina. Suomella tulisi olla oma valuutta, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Euro on meille väärä raha.