Yhtenäinen, vakaa ja menestyvä Eurooppa on EU:n alkuperäinen tarkoitus. Paljon on tapahtunut sitten Suomen kansanäänestyksen ja liittymisvuoden 1994 jälkeen. Suomalaisista 56,9 prosenttia äänesti puolesta ja EU-jäsenyys alkoi 1. tammikuuta 1995.
Eurooppaa yhdistävät kristillisen arvopohjan muovaamat länsimaiset arvot; vapaus, tasa-arvo, demokratia ja ihmisoikeudet. Suomi kuuluu ehdottomasti länteen ja Eurooppaan, mutta EU on muuttunut erilaiseksi yhteisöksi kuluneiden vuosien aikana. Byrokratian lisääntyminen on kuvaava sana tapahtuneelle. Brysselin sanelupolitiikka on yhä vain kasvamassa.
Britannian irtauduttua EU:sta on pienissä jäsenmaissa kuten Tanskassa, Unkarissa ja Itävallassa kyllästytty komission sanelupolitiikkaan ja alettu painottaa suhteellisuus- ja läheisyysperiaatteiden merkitystä kaikissa EU:n tulevissa uudistuksissa.
Suomi on politiikallaan mielistellyt komissiota ja politiikkaamme leimaa mallioppilaan rooli. Olemme suostuneet huonoihin kompromisseihin, jolloin Suomi harvoin äänestää neuvostossa enemmistön kantaa vastaan. EU tulee palauttaa rooliinsa, joka sille on alun perin määrätty, toimimaan yhteistyö- ja kauppaliittona. Jäsenmaiden varojen käytöstä se ei voi määrätä etenkään toisten valtioiden eduksi.
Seuraavaa velkapakettia valmistellaan jo. Se kulkee nimellä suvereniteettirahasto. En hyväksy enää yhtään velkapakettia suomalaisten maksettavaksi. EU:n on peräännyttävä liittovaltiokehityksestä, irrotettava pitkät kyntensä Suomen metsistä ja kansallisesta päätösvallasta ja palautettava EU valtiot tahoillaan hoitamaan omia velkojaan.
EU on nähty rauhanliittona. EU:n tuoman turvan merkitys vähenee Suomelle, koska Nato antaa jatkossa turvatakuut meille. Millä ehdoilla jatkamme jäsenvaltiona? En kannata eroa EU:sta, mutta EU:n toiminta on saatava terveelle pohjalle. Näin ei voi jatkua.
(ps.)