Bruno Jäntti nostaa esseessään esille (Yliopisto-lehti 2/2024) räikeän ristiriidan, mikä Palestiinan kysymyksessä vallitsee EU:n julkilausuttujen tavoitteiden ja käytännön ulkopolitiikan välillä.
EEC antoi 1980 Venetsian julistuksen Israelin ja Palestiinan kysymyksessä, jossa korostettiin, että palestiinalaisille on taattava väylä ”harjoittaa täysin itsemääräämisoikeutta” ja että Israelin on lakkautettava vuodesta 1967 jatkamansa ”alueellinen miehitys”. EU peri EEC:ltä kansainväliseen oikeuteen perustuvat viralliset tavoitteet ja kannat. EU painotti 1999 odottavansa palestiinalaisille kuuluvan pysyvän ja tinkimättömän itsemääräämisoikeuden pikaista toteutumista.
Todellisuudessa EU tehnyt viisi ulkopoliittista valintaa, jotka ovat täysin ristiriidassa sen tavoitetta vastaan Palestiina-kysymyksessä. EU käy kauppaa Israelin siirtokuntien kanssa, vie aseita Israeliin ja väittää sen olevan toimiva demokratia. EU ohittaa ihmisoikeuden ehdot, jotka on kirjattu EU:n ja Israelin väliseen assosiaatiosopimukseen ja EU:n aseviennin käytännesääntöön.
EU ei ole asettanut Israelille pakotteita tai edes uhannut niillä. EU:n käymä miljardien eurojen kauppa siirtokuntien kanssa on lisännyt merkittävästi niiden elinvoimaisuutta. Asevienti Israeliin tukee sen armeijaa, jonka toiminnoista eniten työvoimaa vaatii palestiinalaisalueiden sotilasmiehitys.
EU ei julkisesti tunnusta merkittäväksi ihmisoikeusloukkaukseksi Israelin palestiinalaisiin kohdistamaa, lakiin kirjattua syrjintää miehitetyillä alueilla eikä Israelin sisällä.
Kansainvälisiin sääntöihin, demokratiaan ja ihmisoikeuksiin perustuvat ylevät ihanteet ja periaatteet ovat maailman kansojen suuren enemmistön silmissä osoittautuneet tekopyhyyden ja kaksoisstandardien irvokkaaksi todellisuudeksi. Miksi EU:n julkilausutut tavoitteet ja tosiasiallinen politiikka on yhä näin ristiriitaista, vaikka Israelin äärioikeistolainen sionistihallinto toteuttaa säälimätöntä siviilien tappamista Gazassa ja asuttaa laittomasti miehittämäänsä Länsirannan aluetta?
Palestiina-kysymyksessä EU on valinnan edessä: se joko jatkaa Israelin ja sen liittolaisen Yhdysvaltojen myötäilyä tai ryhtyy johdonmukaisesti toteuttamaan jo vuosikymmenien ajan julistamiensa tavoitteiden ja periaatteiden mukaista politiikkaa.