Erityislasten vanhemmuus on monille jatkuvaa tasapainoilua arjen vaatimusten, työn tai opintojen sekä jaksamisen välillä. Arki voi olla ennakoimatonta, kuormittavaa ja täynnä vastuuta, jota ei voi siirtää. Samaan aikaan yhteiskunta odottaa osallistumista työelämään ja koulutukseen.

Kaikilla perheillä ei ole samoja mahdollisuuksia tähän. Erityislasten vanhempien kohdalla työn ja opiskelun yhdistäminen ei ole pelkkä ajanhallinnan tai motivaation kysymys.