Entistä useampi suomalainen on innostunut hortoilusta eli luonnosta löytyvien villivihannesten ja -yrttien keräilystä. Hortoilua koskevat yhteydenotot yleistyivät Marttaliitossa voimakkaasti koronapandemian aikana, kun luonnossa liikkuminen lisääntyi ylipäätään. Hortoilua koskevia kysymyksiä tulee edelleen vuosittain melko paljon, kertoo Marttaliiton asiantuntija Tiina Ikonen.
– Luonnonkasveja ja niiden ravinnepitoisuutta ja käyttötapoja tunnetaan aiempaa paremmin. Tietoa on nykyään paljon ja helposti saatavilla, ja myös käyttövinkit ovat monipuolistuneet. Luonnonyrttejä on otettu mukaan moniin arkiruokaresepteihin. Osalle suomalaisista hortoilu on jo marjastukseen ja sienestykseen verrattava harrastus. On tullut ikään kuin kolmas aika sieni- ja marja-ajan rinnalle.
Ikonen arvioi, että jotkut saattavat hakea luonnonkasveista myös taloudellisia hyötyjä. Hän muistuttaa, että jokaisenoikeudet koskevat vain ruohovartisia kasveja. Puuvartisia kasveja tai niiden osia – kuten kuusenkerkkiä – ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Luonnonsuojelualueilla ja kansallispuistoissa on usein myös omat sääntönsä hortoilun suhteen.
Keräilyssä pitäisi lisäksi muistaa aina kohtuus – ja myös maistelussa, sillä osa luonnonkasveista sisältää Ikosen mukaan haitallisia aineita, eikä niitä siksi tulisi nauttia suuria määriä tai pitkäaikaisesti.
– Lasten, raskaana olevien ja allergikkojen tulisi olla erityisen varovaisia luonnonkasvien käytössä, ja jos on jokin sairaus, kannattaa varmistaa luonnonkasvien sopivuus lääkäriltä.
Ikonen ohjeistaa keräämään luonnonkasveja puhtailta paikoilta ja puhtain välinein sekä käsittelemään sadon heti keruun jälkeen.
Marttaliiton saamien yhteydenottojen perusteella hortoilijoita kiinnostavat eniten helposti tunnistettavat luonnonantimet, kuten nokkonen, voikukka, käenkaali ja niittysuolaheinä. Myös esimerkiksi vuohenputki on suosittu, mutta sen tunnistaminen vaatii jo enemmän taitoa ja tarkkaavaisuutta, sillä osa samankaltaisista putkikasveista on myrkyllisiä.
Luonnonkasveja käytetään Ikosen mukaan esimerkiksi salaateissa, lämpimissä ruoissa ja leivonnassa.
Hortoilukurssitarjonta lisääntynyt
Suomen luonnosta löytyy myös paljon myrkyllisiä kasveja, ja siksi mitään ei kannata maistaa ennen kuin on sataprosenttisen varma kasvin tunnistamisesta, muistuttaa Ikonen.
– Esimerkiksi Myrkytystietokeskuksen sivuilta löytyy paljon tietoa ja neuvoja kasvien myrkyllisyydestä.
Jos ei ole lainkaan aiempaa kokemusta kasvien tunnistamisesta ja keräilystä, Ikonen suosittelee aloittamaan harrastuksen kasveja tuntevan ihmisen seurassa tai hortoilukurssilla.
Ikosen mukaan hortoilukurssien tarjonta on lisääntynyt Suomessa merkittävästi kymmenessä vuodessa ja tarjolla on useiden eri tahojen järjestämiä kursseja. Ikonen kertoo, että hortoilukurssien vetäjiltä ei edellytetä Suomessa mitään tiettyä osaamistasoa, joten hän suosittelee tarkistamaan vetäjän koulutustaustan ennen kurssille hakeutumista.
– Vetäjällä on suuri vastuu, että hän varmasti neuvoo oikein ja ihmiset oppivat tunnistamaan kasveja. Suomessa on tarjolla luontoalan tutkintoon johtavaa koulutusta, johon usein liittyy myös luonnonkasvien opiskelua, joten vetäjällä olisi hyvä olla esimerkiksi tällainen tutkinto taustalla, Ikonen sanoo.
Hortoilua koskevat yhteydenotot ovat lisääntyneet Myrkytystietokeskuksessa viime vuosina, arvioi Myrkytystietokeskuksen farmaseutti Suvi Pajarre-Sorsa. Vuositasolla ne ovat kuitenkin edelleen yksittäistapauksia.
Pajarre-Sorsan mukaan hortoilua koskevat yhteydenotot liittyvät tyypillisesti tilanteisiin, joissa kasvin tunnistaminen on epäonnistunut, eli on kerätty syötävänä kasvina jotakin syömäkelvotonta.
– Vakavat kasvimyrkytykset ovat kuitenkin harvinaisia.
Pajarre-Sorsan mukaan annoskoolla on kasvimyrkytyksissä merkittävä rooli. Onko kyse maistelusta vai syömisestä? Pelkkä myrkyllisen lajin koskettelu tai maistelu ei yleensä vielä aiheuta myrkytystä, vaan enintään lieviä iho- tai ruoansulatuskanavan oireita.
Myrkytysoireita voivat olla esimerkiksi pahoinvointi, oksentelu, vatsakivut, ripuli tai polttava tunne suussa tai nielussa. Oireet väistyvät yleensä itsestään parissa tunnissa. Valolle herkistävät kasvit, kuten jättiukonputki, aiheuttavat yhdessä auringon UV-säteilyn kanssa paikallisia palovammoja.
Pajarre-Sorsa muistuttaa, että myrkyttömätkin kasvit voivat joskus aiheuttaa oireita.
Husin Meilahden yhteispäivystyksessä ja Turun yliopistollisen keskussairaalan Tyks Akuutissa ei ollut tämän vuoden maalis-huhtikuussa tiedossa yhtäkään päivystykseen johtanutta hortoilutapausta aiemmilta vuosilta.