Markkinoilla on ollut suuri merkitys menneisyydessä. Kun kaupat olivat olemattomia tai odottivat vielä perustamistaan, markkinat ajoivat niiden asiaa. Peräpohjolassakin oli tunnettuja markkinoita, kuten Tornion markkinat. Kemin markkinat, joista nyt kirjoitan, syntyivät nykyisen kaupungin alueelle vasta paljon niitä myöhemmin.
Olin ehkä noin 5–6-vuotias, kun sain luvan lähteä vanhimman veljeni mukana ensimmäisen kerran Kemin markkinoille. Aika lienee ollut 1950-luvun alkupuolta, jolloin monesta asiasta oli puutetta. Elämänhalua, iloa ja seikkailumieltä löytyi vaikka muille jakaa.
Haalauduimme kotimökiltämme vaikeakulkuista polannetietä kylätien varteen, jossa ei ollut silloin mitään autoliikennettä. Tiellä pääsi kesäisin vain hevospelillä, polkipyörällä tai kävellen ja juoksemalla, talvisin vain hevosella ja hiihtämällä.
Tiesimme kohta saapuvan kylän maitoja kuljettavan hevosparin. Kun Hannes Parpalan ja Samppa Tabellin hevoset tulivat, ponnistimme kyytiin. Kun se onnistui, sen jälkeen oli roikuttava reen jalaksilla Viantiehen saakka, jossa hyppäsimme pois ja jatkoimme linja-autolla Kemiin.
Itse matkasta en muista mitään. Ehkä nukahdin sen aikana? Minulla ei ole käsitystä siitäkään, mihin aikaan olimme perillä, aika varhain kuitenkin. Hyppäsimme kyydistä ja lähdimme tallustelemaan kauppatorille päin. Muistan, miten pistäydyimme jossakin keskeneräisen tuntuisessa rakennuksessa ostoksilla.
Oli suuri seikkailu päästä ensimmäistä kertaa markkinoille. Yöllä oli satanut aika paljon lunta. Kauppatorille oli syntynyt spontaanisti pieniä polkuja ristiin rastiin. Minulla oli täysi työ kahlata jokseenkin korkeassa lumessa. Markkinatelttoja ja muita kojuja oli jo pystyssä, ja niitä lämmitettiin täyttä päätä. Markkinaväkeä oli vielä kuitenkin aika vähän.
Työnnyimme maalaisille tyypilliseen tapaan telttaan, jossa sai kahvia, pullaa ja makkaroita. Koska oli aika kylmä, oli mukava, kun telttakahvilan pitäjä löi puita pesään ja kohotti sillä lailla tunnelmaa. Tankkaaminen sujui paljon paremmin lämpimässä kuin kylmässä.
Sitten seurasi markkinoille tulon pääasia. Aloitimme eläinten katselulla. Erityisesti mieleeni jäi hyeena, joka oli ristikoiden takana pienessä häkissä. Sitä ei tarvinnut pelätä yhtään. Vaikka se on ruma eläin, katson edelleenkin kaikki hyeenoja käsittelevät luonto-ohjelmat. Esiteltävinä oli myös lepakoita ja muita pieniä eläimiä. Niiden näkeminen oli minulle aivan uutta.
Karhu oli myös nähtävyys. Isoisäni oli ollut Kemin markkinoilla veljensä kanssa katselemassa karhuja silloin, kun niitä oli paljon Viantiejoella (Kivaloilla). Väitetään, että isoisäni veljellä oli tullut kiire Amerikkaan, koska hän oli mennyt sorkkimaan karhuparan silmiä puukollaan. Muitakin syitä lähtöön oli.
Aivan kaikkea en matkasta muista. Väsymys lienee alkanut jossakin vaiheessa painaa. Tuliaiset, rinkelit ynnä muut me varmaankin ostimme. Paluumatkasta ei muista mitään.