Arviolta runsas viidennes metsien ensiharvennushakkuista ei viime vuonna täyttänyt metsälain kaikkia kriteerejä, ilmenee Suomen metsäkeskuksen alustavista valtakunnallisista tarkastustuloksista.
Liiallista harventamista ei ole sanktioitu, vaan rangaistavaa on vasta metsän uudistamisvelvollisuuden rikkominen, mistä voi seurata sakkoja. Metsäkeskuksesta kerrotaan, että tähän ei tavallisesti ole tarvetta, koska yleensä tarvittavista toimista pystytään sopimaan metsänomistajan kanssa.
– Läntisessä Suomessa, missä minä toimin, ei viimeisten vuosien aikana ole mennyt yhtään tapausta sanktioihin asti, sanoo Metsäkeskuksen rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Ari Nikkola.
Valtakunnallisesti metsälain rikkomuksia seuraava rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen on samoilla linjoilla. Hän muistelee, että joitakin metsänuudistamiseen liittyviä ja sakkoihin johtaneita laiminlyöntitapauksia oli ennen metsälain uudistusta vuonna 2014.
Jos metsän harvennus on tehty alle lakirajojen, tilanne selvitetään tapauskohtaisesti.
– Keskusteluja on muutamissa tapauksissa käyty. Viime syksynä taisi olla pari sellaista tapausta, jossa maanomistajan kanssa se keskustelu käytiin, Nikkola kertoo.
Kummassakin tapauksessa hakkuu oli sen verran epäonnistunut, että maanomistajan kanssa sovittiin lopulta hakkaamisesta pois ja uudistamisesta.
Huono korjuujälki aiheuttaa pitkällä aikavälillä kasvutappioita ja vaikuttaa myös puun myyntituloihin ja hiilensidontaan.
Metsäkeskuksen tilastosta selviää, että merkittävä enemmistö selvitettävistä metsälakirikkomusepäilyistä koskee metsänkäyttöilmoituksen laiminlyöntejä. Toiseksi eniten selvitetään epäiltyjä metsälain erityisen tärkeän elinympäristön hakkuita. Esimerkiksi toissa vuonna metsälakirikkomusepäilyjä oli yhteensä 179 ja metsälain vastaisista toimista tuomittiin 14 sakkorangaistusta.
Tilanne voi olla arvioitua heikompi
Viime vuoden ensiharvennushakkuita koskeva tarkastustulos on suunnilleen samaa tasoa kuin parin edeltävän vuoden. Nikkola kuitenkin kertoo, että tilanne voi todellisuudessa olla arvioitua heikompi. Hän perustelee tätä Keski-Suomessa tehdyllä tarkemmalla erillisselvityksellä.
– Siellähän yli puolet oli kohteita, joissa puusto ei täyttänyt edes lain minimiä hakkuun jälkeen. Ero oli merkittävä.
Vaikka metsien käyttö on Keski-Suomessa perinteisesti ollut voimallista, tämä ei Nikkolan mukaan selitä eroja. Selityksen uskotaan löytyvän mittauksesta. Keski-Suomen erillisselvityksessä koealoja mitattiin jokaiselta tarkastuskohteelta enemmän kuin valtakunnallisessa tarkastuksessa. Tarkemmassa mittauksessa esimerkiksi ajourien merkitys korostuu.
Tulisi huomioida puukauppasopimuksissa
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK) metsäasiantuntija Lea Jylhä arvioi, ettei liian harvaksi hakkaaminen ole kiinni metsänomistajista.
– Täytyy tarkastella toteutuspäätä. En ketään halua sormella osoittaa, vaan varmaan metsäalan toimijoiden täytyy yhdessä katsoa, mitä voidaan tehdä tämän asian korjaamiseksi.
– Kun metsänomistaja tekee sopimuksen siitä, että tehdään ensiharvennus tai muu puukauppa, niin eihän hän voi muuta kuin luottaa siihen, että toteuttaja tekee sen hyvän metsänhoitokäytännön mukaisesti. Puukauppasopimuksissa tulisi olla kirjaus suositusten mukaisesta toteutuksesta. Valtaosa meidän metsänomistajista ei itse tee työtä metsissä, vaan ammattilaiset ovat sitä tekemässä.