pääkirjoitus: Sodan pelko on turha, Venäjä ei ole hyök­kää­mäs­sä Suomeen

kolumni: Pes­si­mis­ti tietää, että kesä meni jo – on jo aika stres­sa­ta tulevaa talvea

Podcast: Kar­va­lak­ki­do­ku­ment­ti osa 5: Eevi, Reino, Piija ja Kek­ko­nen

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Enkeli taivaan

Joulun aika, pyhät ja vapaapäivät antavat aikaa miettiä kulttuurillisiakin asioita, kuten sitä, miksi me vietämme joulua ja hiljennymme, saamme tauon kiireiseen arkeen. Arvostammeko tarpeeksi kristillistä ja kulttuuriimme kuuluvaa perinnettä vai onko kaikki vain kaupallista hypetystä, mahdollisuus olla vapaalla ja tehdä ostoksia?

Meidän koko aikakäsitys, ajanlasku, rytmitys arjen ja juhlan välillä perustuu kristinuskoon. Miksi puhumme vuodesta 2022? Sehän voisi olla ihan mitä vain? Niinhän onkin joissakin uskontokunnissa. Meidän ajanlaskumme perustuu oletettuun aikaan ennen ja jälkeen kristuksen syntymän. Näin meille on opetettu ja toivottavasti tulemme opettamaan sen lapsillemme jatkossakin.

Hyvin moni muukin asia perustuu perinteeseemme, uskontoon, kulttuuriimme. Meidän ei tarvitse läntisessä maailmassa selitellä joulu-, pääsiäis- tai muista lomista kenellekään. Ne kuuluvat asiaan. Kaikki tietävät mistä on kyse. Jouluun kuuluvat seimet ja enkelit, joulupukit ja tontut, sulassa sovussa. Joululaulut soivat kirkossa ja suvivirsi kevätjuhlissa. Se on meidän tarina ja sitä tulee arvostaa. Se antaa meille traditiot ja tavan toimia, myös arjessa.

Nyky-Suomessa vanhoista tavoistamme on tehty ongelma. Ei saisi laulaa suvivirttä, ei saisi mennä kouluista joulukirkkoon, ei saa koristaa päivähoitopaikkoja tai koulua vanhoin perintein.  Sanotaan, että pitää ottaa huomioon muut tavat, kulttuurit ja uskonnot. Seimetkö pois koulujen ala-auloista, enkelit pois päiväkotien ikkunoista?

Kun matkaamme maailmalla, ihastelemme muiden tapoja ja kulttuuria, ajattelematta sitä, että meidän omatkin ovat yhtä kauniita. Meidän riisuttu luterilainen kulttuurimme on yhtä kaunis ja arvokas, sillä se on meidän.

Kuulin eräältä vanhemmalta siitä, kuinka häntä hieman mietitytti, kun tarhasta oli pyydetty lapsi pukemaan Halloween-asuun. Pienokainen vietiin verta valuvan -asussa hoitoon, koska se on Halloweenin tapa: veri saa lentää ja mitä kauheampi kummitus, sen parempi. Samaan aikaan tulee vastaväitteitä, jos lapselle pitää pukea enkelin tai muun kristilliseen taustaamme liittyvä asu. Sitä pidetään sopimattomana, koska pitää ottaa huomioon muut kulttuurit.

Mihin on unohtunut oman perinnön arvostus ja sen jakaminen jälkipolville?

Itse olen ylpeä suomalaisesta, pohjoismaisesta ja länsieurooppalaisesta perinnöstämme, jonka olen lapsena oppinut. Vieläkin muistan, kuinka pyhäkoulussa sai liimata lampaita ja muita kauniita kuvia. Ei liimailtu verisiä haamuja Halloweeninä.

Miksi meidän pitäisi poistaa perinteemme ja kieltää taustamme, joka on meille kallis ja suo meille mm. myös nämä palkalliset joulun pyhät rauhoittumiseen? Mitä enemmän arvostamme omaa kulttuuriamme, ymmärrämme ja arvostamme myös muiden perintötaustaa.

Koululaitoksemme tehtävä on ylläpitää vanhoja traditioita ja tukea vanhempia siinä. Suvaitsevaisuus on monitahoinen asia.

Raija LummiFM, Tornio
Kun matkaamme maailmalla, ihastelemme muiden tapoja ja kulttuuria, ajattelematta sitä, että meidän omatkin ovat yhtä kauniita.